Matteus 7:7-12 FB38
[7] Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. [8] Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. [9] Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, [10] taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? [11] Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
Tämä on minulle ollut kovin tärkeä Raamatun paikka. Siinä on jotain kaunista. Sillä kokemukseni on, että anovalle todella annetaan. Jos anot uskoa sydämellesi, se sinulle annetaan. Käänny siis Herran puoleen. Kaikkivaltias Jumala antaa uskon Häntä anelevalle. Mutta joskus meidän on vaikea asettua anovan tai kolkuttavan asemaan. Varsinkin, jos haavamme ovat tietämättämme auki ja kaunamme ovat taakkanamme. Kehen me voimme luottaa haavojemme hoitajaksi, kun olemme peloissammekin vielä.
Jeesus on parantajamme yhä. Hän hoitaa sellaisiakin sydämen haavoja, joita et itsekään tiedä olevan yhä auki. Niitä, jotka olet ehkäpä jo ajatellut olevan hoidossa, mutta Herran kirkkauden edessä ollessa paljastuu jokainen avoin haava. Hän parantaa jokaisen avoimen haavasi. Hän hoivaa ja hellii Rakkaudella, jota ei riitä sanat kuvaamaan. Täyteys, joka on täydellistä, sen saat sydämeesi. Ja ajattele sitä rakkautta, mikä on sinun osaksesi annettu. Se on jotain niin käsittämätöntä. Hullutus liian monelle, mutta sinulle se on totta. Ja Hän, parantajamme, hoivaa ja hellii sydäntäsi.
Olen miettinyt voiko Jeesuksen parantaminen satuttaa. En ole kokenut satuttavaa Jeesuksen hoivaa, mutta on mahdollista, että sydämemme haavoihin sattuu yhä, vaikka Jeesus sitä parantaakin. Sillä kyllä minulla oli sydämessä kipua, vaikka parantuminen niin kovin nopeasti tapahtuikin. Hän parantaa meidän sydämemme ehjäksi. Halleluja! Ja kun olemme Hänen Rakkauden parantamat, osaamme mekin vihdoin rakastaa muita. Ja ajatella, se Rakkaus, mitä me tunnemme täällä maapallolla, on vain pisara siitä Rakkaudesta, mikä Isämme on. Isämme, joka antoi oman poikansa kuolla syntiemme vuoksi. Todellakin syntiemme vuoksi. Meistä ei tule täydellisiä. Mutta meillä on jatkuva anteeksianto ja rukous turvanamme.
Saul, Saul, miksi vainoat minua? Kuului usein Raamatun jae korvissani, kun olin ateisti ja kannoin inhoa Kristittyjä kohtaan, kuten niin moni maailman ihminen vieläkin. Vaikka uskoni oli kuoletettava, sillä pelkäsin itse Rakkautta, Jumalaa. Enkä tarkoita kunnioituksen sekaista pelkoa, vaan Jumala oli minusta pelkkää pelkoa aiheuttava asia elämässäni.. niin on hyvä tarkastella sitä, että Jumala kutsui minua usein. Mutta miten vaikea olikaan nöyrtyä ja myöntää, minä tarvitsen sinua Isäni, minun Luojani. Jeesus, minun pelastajani. Ja kun itkin Isän puoleen: Olethan sinä lempeä ja rakastava? Ja Hän oli ja on yhä. Vihdoin sain kokea hyvän parantajan, Jeesuksen hoivaa, joka todella elää Pyhän Hengen kautta ja on noussut kuolleista.
Ja yhä kuuluu liian usealle maan asukkaille kysymys, miksi vainoat minua? Jos olet vailla parantajaa tai haluat löytää totuuden. Yhä vastaus on Jeesus. Yhä Jeesus ottaa avosylin vastaan ja yhä Hän parantaa. Yhä Hän on pahan voittaja.
Apostolien teot 9:4-5 FB38
[4] ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" [5] Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti