tiistai 1. heinäkuuta 2025
Rauhan Ruhtinaan sylissä
sunnuntai 29. kesäkuuta 2025
Usko arjessa
Joskus uskovaisen matka ei ole helppoa.
Uskoa, että kaikkivoipa Jumala pitää meistä huolta.
Ja joskus unohtuu, että synnin aiheuttaman häpeänkin saamme viedä Jumalan kasvojen eteen. Useimmiten häpeä aiheuttaa meissä pelon. Joskus kokemuksemme ovat tehneet meistä rescuelampaan. Ja saatamme olla yksin. Minulle vähän kävi niin, että olin ilman laumansuojaa. Ja kun oli nähnyt susia paimenen ja lampaan vaatteissa, sitä pelkäsi kaikkia lampaita ja paimenia. Mutta kummasti Taivaan Isä hoitaa. Ja vaikka itselläkin tulevaisuus aika hämärän peitossa, Jumala kyllä hoitaa ❤️🙏.
Faith means that you have
Peace even when you dont
Have all the answers.
Jossain määrin minulla on ollut aika haastava elämä sairauteni kanssa (sairastuin 2017), mutta myös muuten elämä on potkinut päähän ja lujaa. Ja välillä on ollut polun edessä enemmän varjoja kuin valoa. Mutta olen tajunnut jälkeenpäin, että ne varjot viipyy vain hetken. Kyllä Jumalalla on suunnitelma jokaisen lapsensa varalle.
Talk to me before you overthink
-God
Aika usein on tullut valvottua ja murehdittua asioita sen sijaan, että olisi rukoillut ja luottanut. Sellaisia me olemme välillä. Tämänkin asian saa viedä Jumalan eteen, varsinkin, jos se häiritsee elämää tai siitä on tullut tapa. Jumala todellakin haluaa meidän nukkuvan yömme hyvin. Me emme pärjää ilman unta. Eräs pastori kerran puhui saarnassaan uskosta jotenkin tähän suuntaan: Usko on kuin kävelisi korkealla sillalla. Ja kun uskot, näet verkon, johon pudota. Mutta jos usko ja luottamus horjuu, et näe verkkoa.
Minusta tuo oli hyvä vertaus. Kun arki vie mennessään ja kiirettäkin välillä on, saattaa jo ihan siksikin Raamattu ja usko jäädä jalkoihin. Ja joskus meitä potkitaan ja se tekee meistä varovaisen. Minulla, rescuelampaalla, on nykyään paljon läheisiä ihmisiä, jotka hoivaavat rukouksin ja teoin. Kun Jeesus paransi sydämeni rukouksen kautta, minä en tuntenut enää kipua sydämessäni. Ja kun kipu oli poissa, uskalsin jälleen luottaa. Luottaa Jumalaan, mutta myös ihmisiin.
A Yes from God blesses you.
A No from God protects you.
And waiting on
God prepares you.
Vaikka yhä minussa on rescuelammasta siinä määrin, että olen usein varautunut pettymään. Niin tahdon uskoa ja luottaa tulevaisuuteen. Tässä kohtaa siis on rukouksen paikka. Kun vielä tahdon, mutta en täysin usko. Onneksi en pelkää Jumalaa enää, mutta toisinaan pelkään ihmisiä. Onneksi sekin vähenemään päin. Ja vaikka tervettä onkin miettiä kunkin ihmisen tarkoitusperiä ja aikeita. Niin tarkoitan tällä luottamuksella sitä, että ne ketkä jo elämässäni ovat ja jotka välittävät, antaisin heille mahdollisuuden olla Jumalan Rakkauden välikäsinä.
Palaillaan, Kipa
lauantai 28. kesäkuuta 2025
Rukousvastaukset
Olen huomannut, kun olen rukoillut enemmän kuin yleensä ja välttämättä aluksi itse uskomatta edes rukouksen voimaan, Jumala on vastannut rukouksiin. Meidän uskon määrällä ei ole onneksi vaikutusta rukoukseen. Kristityn elämässä ei ole tuuria, kuten eräs uskonveli muistutti hiljan. Olemme johdatuksessa. Ja laitan nyt tähän muutaman lainauksen Pinterestistä, jotka ovat mielestäni linjassa Raamatun kanssa. Saa korjata, jos tässä mennään ihan hakoteillä. Minulla ei ole suurta opillista taitoa vääntää ja kääntää asioita. Joten vähä niinku kokemukseni ja uskoni kautta kirjoittelen.
When prayer becomes
your habit,
Miracles become
your lifestyle .
Helposti tuo lause kuulostaa omavanhurskaudelle joissakin piireissä. Mutta se on sama, ku hengellisissä tilaisuuksissa käyminen. Monesti siihen tulee sellainen ihana koukutus, että pakko päästä toistekin jne. Sama rukouksen kanssa. Kun pyytää Herralta voimia rukoukseen. Mulla ainakin kävi niin, että aloin huomata: tässä kohtaa olisi hyvä jutella itse Rakkauden, eli Jumalan kanssa. Sitähän rukous on parhaimmillaan. Ja noi ihmeet, rukousvastaukset, voivat olla kovin pieniä asioita tai valtavan mullistavia. Siksi laitankin tähän seuraavaksi toisen lainaamani lausahduksen:
Sometimes
I just look up,
Smile and say
"I KNOW THAT
WAS YOU, GOD!
THANKS 🩷🧡"
Minulla olisi ollut tähän vielä toinenkin lausahdus, mutta olin näemmä poistanut sen vahingossa. Siinä sanottiin kutakuinkin sitä, että joskus rukousvastaus on sellainen, että vain sinä ymmärrät sen vastaukseksi rukoukseesi. Ja se onkin ihana asia, kun se vahvistaa sun yksilöllistä suhdetta Jumalaan ja lisää rakkauttasi Häntä kohtaan. Minulla ainakin on ollut valtava halu olla myös yksilö Jumalalle, vaikka lauman suojaa kaipaankin.
Välillä meillä on niin vaikeita aikoja, että emme jaksa rukoilla lainkaan tai olemme sairaita ja kykenemättömiä rukoukseen. Tai Jumala vastaakin toisin kuin olisimme toivoneet. Se on sellasta, ehkä sitä voisi kuvailla sanoilla Kristityn elämää. Jumala kyllä ymmärtää, jos joskus harmittaa, pelottaa tai mitä vain. Kiukun, vihan ja jopa kateuden tehtävä on kertoa meille jotain. Osaamme ehkä rukoilla asian puolesta tai toimia oikein. Ja saamme myös pyytää, jos esim viha meinaa jäädä asumaan, vaikka on jo tehnyt tehtävänsä, että Jumala tekisi asialle sen, mikä Hänen tahtonsa on. Jumala ei painosta eikä sillä tavalla repivällä tavalla toimi, mutta antaa koettelemuksia, joista ehkäpä vasta jälkeenpäin voi varmuudella sanoa sen olleen silti Siunaus ja johdatusta. Jumala pystyy koettelemuksenkin kääntämään hyväksi.
Tässä viimeinen lainaus vapaasti suomennettuna:
Jumalan 4 vastausta rukouksiisi:
1. Kyllä
2. Ei
3. Ei vielä
4. Minulla on jotain parempaa mielessäni.
Varmasti vastauksia on enemmänkin. Sillä tuntemattomat ovat Herran tiet. Nuo 4 kohtaa antaa ajattelemisen aihetta, mutta myös varmuutta ja lohtua. Joskus Jumala on laittanut minut ainakin odottamaan. Joskus olen luullut jo matkan kulun olevan ihan selvillä, mutta Jumala onkin puuttunut asiaan. Ja aluksi on tuntunut, että ihan tyhmästi taas kävi...kunnes sitten pikkuhiljaa pääseekin näkemään asiat vaikkapa oppituntina. Oppitunnin ym jälkeen varsinkin olen huomannut, että Jumala laittanut odottamaan. Ja silloin itse on vielä epävarma reitistä. Omalle kohdalle olisin toivonut, että olisin vain rauhassa odottanut. Sillä nyt tiedän reittini osilta jo aika varmaksi. Tiedän ainakin, mitä tulevalta itse haluan ja se on todella paljon se. Kenties odottamisen aikana oli tarkoitus levätä tai pysähtyä havannoimaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt psykoosin jälkeen olen ainakin levännyt. Keho on kovin väsynyt, vaikka sydän Jeesuksen parantama onkin.
Onneksi meillä on matkanteossamme mukana kolmiyhteinen Jumala ja rukous. Olen viimeaikoina tajunnut, miten suuri merkitys on opilla kolmiyhteisestä Jumalasta. Palaillaan siihen sitten joskus kans. Mutta tässä vaiheessa tahdon toivottaa Siunausta ja Jumalan Rauhaa teille. Kiitos kun olette ja ihana, kun on matkaseuraa. ❤️🕊🌟🙏
Terkuin Kipa
perjantai 27. kesäkuuta 2025
Rukous.
Olen löytänyt ihania iskulauseita ja Raamatun kohtia Pinterestistä. Ja ajattelin aina silloin tällöin jakaa niitä tänne pikkuiseen blogiini. Olen ollut viikon psykoosissa ja olen tärissyt ja pelännyt kaikkia ja kaikkea. Ja siksi aloitan tällä iskulauseella:
Always pray for others Who can't
pray for themselves,
becouse others prayed for you
When you couldn't.
Always on suuri sana. Siihen ei kannata liikaa takertua. Aina me emme pysty syystä tai toisesta edes huokaista ylös Jumalan puoleen. Mutta tämä on valtavan kiitoksen aihe tällä hetkellä itselleni, että on ollut läheisiä ihmisiä, jotka ovat muistaneet rukouksin.
Kun vuosia minulla on ollut vääränlainen lääkitys ja lopulta ihan totaaliromahdin. Ja en ollut todellakaan kunnossa, minua kannatettiin rukouksin. Olen myös saanut tuntea itselle näin, että Jeesuksen parantaessa haavoja, se ei tee sillä tavalla kipeää. Se on jännää, vähän epäuskottavankin kuuloista. Toivon, että sairaalassa hoitohenkilökunta saisi sairauteni kuriin. Ja ihan tiedän ja luotan, että yhä minun puolestani rukoillaan. Miten kaunista on yhteys Jumalaan. Saa läheisetkin heittää huolensa minusta isoille hartioille ja minä kanssa saan tehdä heidän puolestaan samoin. Kantavat kovaa huolta aina välillä puolestani, vaikka Jumalan hyvyyteen ja kaikkivoipaisuuteen luottavatkin.
Rukouksessa on niin suuri voima, että sitä ei kannata aliarvioida. Mutta kuitenkin muistaen sen, että huokaus ja kyyneleet, nekin rakas Isämme huomaa. Mitään ei jää Häneltä huomaamatta ❤️🙏🕊. Eli itkiessäni Isän puoleen pelkoni, sain minäkin rauhaa. Ja vain ylistyslaulut ja virret toivat tyyneyttä sydämeen. Mutta on myös Isälle ilo nähdä lapsensa ristivän kätensä ja lausuvan muutaman sanan tai vaikka vähän pidemmänkin rukouksen. Kaiken kuitenkin aiheuttaa Jumala meissä. Halu rukoilla on useimmiten uskovalla, Sitä halua saa viedä Jumalan eteen ja luottaa Hänen antavan sen mitä juuri sinä tarvitset. Itselle on tullut tavaksi jutella Hänelle rukouksen äänettä tai kuiskaten. Toisella se on ääneen rukoilua, mitä kullekin Jumala suo ja mikä ihmisen luonteenmukaistakin on. Varmasti peruskauraa tämä minun kirjoitukseni, mutta minusta on mukava välillä vähän kirjoitella ja onneksi teillä on lupa skipata, jos on tylsää mölinää nämä minun sanani. Halusin vain muistuttaa, rukous on suora yhteys Jumalaan ja Hän kyllä vastaa. Veljeni sanoja lainaan tähän loppuun. "Ei, on myös vastaus."
Rakkaudella, Kipa.
sunnuntai 22. joulukuuta 2024
Lyhyesti matkastani.
Moni varmasti välillä pohtinut
tämän pikkuisen blogin
tekstinkirjoittajan
matkasta
Rakkauden Taidemaalarin luokse.
Minä olen syntynyt uskovaiseen,
ihanaan perheeseen.
Olinkin vuosia uskovainen.
Joskus oikein kiihkeä,
varsin lakihenkinenkin.
Kadotin monien mutkien
ja syiden myötä uskoni.
Minusta tuli ateisti vuosiksi.
Voi niitä pimeitä,
yksinäisiä aikoja.
Sitten minusta tulikin
pikkuhiljaa agnostikko,
joka inhosi silti syvästi Kristinuskoa.
Monien mutkien kautta,
lyhyessä hetkessä,
olinkin yhtäkkiä
uskovainen Kristitty.
What!!!
Minä, uskontoja syvästi vihaava,
tulin uskoon uudestaan!
Muistan ateistina kuulleeni usein korvissani Raamatusta Sanat
" Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
Ja ajattelin, että vitsit ois noloa,
jos tulisin sittenkin takas uskoon.
Onko se noloa?
Haluaisin reteän vastauksen.
Mutta Totuus on:
Ihminen on heikko ja
joskus vähä hävettääkin olla Kristitty,
No nyt kävikin näin..
sittenkin ja taas olenkin uskossa.
Erosin kuukausi pari sitten kirkosta
Ja nyt mä sittenkin uskon.
Mutta eniten kaikesta.
Se on asia, jota en enää ikinä,
ikinä,
tahdo menettää.
Jeesus.
Kaikkeni.
Ja onneksi se on myös asia,
jota kukaan,
ihminen ainakaan,
ei minulta voi ottaa pois.
Jos hetki silloin tällöin hävettää,
Herra senkin jo edeltä nähnyt.
Usko, Toivo ja Rakkaus.
Armo.