keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kanatäyte voileipäkakkuun






Kanatäyte:

3 pkt broilerisuikaleita (hunajamarinoitu)
1 prk Ananasmurskaa
2 Tomaattia
2 Sipulia
Pilkottua paprikaa maun mukaan

Kuullota sipulia hetken öljyssä, lisää suikaleet joukkoon. Paista ja lisää ananas joukkoon.
 Pilko tomaatti ja lisää joukkoon pannulle. 
Kun broilerit ovat kypsiä, ota pois liedeltä ja laita kulhoon. Sekoita joukkoon paprika.







Munatäyte:

6 -7 Munaa keitettynä
n. 150 g Voita
500 g Raejuustoa
1 iso Kurkku

Tee munasta ja voista munavoi. Lisää joukkoon rejuusto ja pilkottu kurkku.






Lisäksi:

4 pss paahtoviipaleita
(mikäli et 'kuori' leipää saatat pärjätä vähemmälläkin)

Päälle:

3 - 4 pkt Tuorejuustoa
1 Ranskankerma
Salaattia
Tomaattiruusuja

.. koristelussa mielikuvitus vain rajana.
Ja Pinterestistä löytyy hirrrmuinen määrä kivoja vinkkejä.


Ensimmäinen voileipäkakku, kun itse suostun syömään. 
Olen turhan nirso ja kehittelimme siskoni kanssa
 minun makuun sopivan voileipäkakun (määrät äkkiä ylös, kun ne vielä muistaa). 


Ja hyvää oli, nammm !!


EDIT. P. S. Unohdinpas mainita, 
että kasteessa jätkä sai nimen Sebastian Kauko Mikael.

Palatakko vanhaan?









Kovin moni on kysellyt, että miksikäs en kirjoita vanhaa blogiani.

Kaipaavat tekstejäni kerta toisensa jälkeen.

Kieltämättä itsekkin välillä kaipaan vanhaa blogiani, joka oli päiväkirjamainen ja siinä sai aina palan järkeä tähän arkeen. Kuitenkaan vanha blogini ei enää tunnu omalta ja pysynen täällä Arkisessa menossa edelleen. Ilahduttaa kuitenkin, että tunkkaisen pääkoppani ajatukset ovat olleet teidän mieleen ja niitä edelleen kysellään. Etenkin tekstejäni on nimittäin kehuttu. Itsestäni ne on hupsuja ja aika henkilökohtaisia. Ehkä nimenomaa se henkilökohtaisuus saikin minut jättämään vanhan blogini. Kritiikki iskee turhan kovin ja sen ottaa tosissaan tiettyjen ihmisten sanomana.

 Kenties arkisia postauksiakin alan tiputtelemaan tänne Arkinen-blogiini, sillä arjesta se blogini enimmäkseen koostuukin. Käsityöt ovat maailmaani ilahduttava asia, mutta valmiiksi saatuja töitä harvemmin näin pienen vauvan kanssa olen saanut aikaseksi.

Käsityöharrastajan elämä on muutakin, kuin valmistuneita töitä.

Lankojen tuntu, tuoksu ja esteettisyys.

Luin jostakin paineettomasta käsitöimisestä. Ei se lopputulos, vaan se matka.

Lankaterapiaa, sitä parasta terapiaa kerrassaan.

Iloista arkea teille, paljon paljon pyyteettömiä tekoja
ja terveyttä toivoo
Kipa.


tiistai 14. huhtikuuta 2015

EN !!










..sanoo hän ja tömistää jalkaansa lattiaan. 

EN EN EN.

En .

EN.

Se on äidin mielestä ihan kiva HUPPARI, mutta tyttönen ..

EI voi sietää HUPPUJA !! 

No hetken pideltyään paitaa, ei tahdo riisua retaletta, joten eiköhän se huppukin siellä selässä kiiku ilman sen suurempia ongelmia. Tätä en kyllä tarjoa kiireisinä aamuina. Hupparia onkin marinoitu kaapissa jo pitkän aikaa ja hihatkin alkavat olla pian liian lyhyet. Enköhän muutaman kerran vielä taistele tämän neitosen päälle, ennen kuin laitamme tämän odottamaan pikkusiskoa, joka taas RRRrrakastaa huppuja (ota näistä selvää).

Kankaat ja vetskari anopilta, resori muistaakseni Käpyseltä (?).

Meinasi käydä kämmi vetskarin kanssa, joten laitoin Karhu-neidille rusetin. Ihan kivasti se tuohon passaa ja saattaapi jopa olla kivempi noin kuin ilman. :)