sunnuntai 24. elokuuta 2025

Masennuksesta sananen.

Meillä täällä ajassa on suuri sota menossa jatkuvasti. Erään tv7 esiintyneen miehen saaman profetian mukaan juhannuksena alkoi ajanjakso, joka kauhistuttaa ja ilostuttaa meitä ihmisiä. Osa saattaa tietääkin ja on kuullut siitä ohjelmasta tv7 mitä on tapahtumassa pian. Itselle juhannus oli käänteen tekevä. Ei mennä siihen sen syvemmin, mutta voinen sen sanoa, että taistelua oli. Saatana ovela yritti tehdä pahaksi Jumalan työtä niin monella tapaa ja välillä vei ihan kuus nolla vasta uskoon takaisin tullutta. Kenties joskus on aika puhua siitä, mutta ei nyt. Tahdon kuitenkin muutaman sanan sanoa masentuneille, kun vielä muistan hyvin, mitä on olla masentunut. Kummasti sen unohtaa, kuinka hirveää on olla masennuksessa.

Herralla oli oma varjonsa, se oli luonnollinen, mitä täällä maapallolla nyt on. Mutta me masentuneina olleet tai olevat tiedämme ainakin ripauksen, mitä on syvyyksien varjot. Itsellä se tapahtuu usein kun aika on ollut iloisempi pidempään ja sitten tuska tuleekin kuin märkä rätti päin vasten kasvoja. Herralle kiitos, että tämä viimeisin masennusjakso ei ehtinyt edes alkaa kunnolla, kun jo päättyi rukouksella. Kolmen päivän masennusjakso..vihollinenkin tuli kuiskimaan, oliko se mitään masennusta edes jos noin äkkiä lähti. No oli. Oli niin kamalaa, että taju oli lähteä, kun ahdisti niin paljon. Ja silti ei ollut mitään syytä ahdistua. Herra on hyvä 🙏❤️.


Mutta siinä masennuksen kourissa jäin jumiin ajatuksiin varjoista. Ja mietin, että olenkohan nyt Herran varjossa. Ja totesin että en. Olen kuin karkumatkalla.  Herran kirkkaus edessäni ja silmiäni häikii valtavasti. Ihan kuin yhtäkkiä en olisi valmis katsomaan Herran kirkkautta ja haluaisin vain nukkua. Siitä tiesin, että tähän auttaa rukous. Pakko auttaa. Ei ole vaihtoehtoja auttajien suhteen. Lääketiede tai terapia ei minulle pysty Kristuksen kirkkautta tai edes varjoa saarnata ja Kristityn varmuudella tiesin avun tulevan Jeesukselta. Elävältä rakkaalta Veri Yljältä. En halua olla pelkästään varjossa, jos näen kirkkauden edessäni, mutta masennuksen koura viekin minua syvyyksiin ja voi sitä pelkoa, että tuonnekko minut taas vedetään. Olen käynyt terapiassa vuodesta 2017 saakka ja tiedän, mitä masennus on. Mitä on kun hypomania vaivaa tai tiedän, mitä on kun jokin vaivaa sydämessä. 

Jos olet lepoa vailla ja kuitenkin olet Herran varjossa, siinä on ihana levätä. Se on suurempaa, kuin mitkään tämän maailman ihanat kylpylät tai kaikenmaailman retriitit. Olla varjossa, turvassa, kun  kirkkaus tuntuu sattuvan silmiin. Lepää rauhassa. Herra ei ole jättämässä sinua. Hän ei ikinä jätä sinua. Vaikka välillä tuntuu, että saamme olla enemmän varjossa kuin kirkkaudessa, niin se on täällä ajassa ymmärrettävää. Pahalla on suuri apujoukko apunaan meitä kiusaamassa ja elämä muutenkin täällä on koettelemuksia ym täynnä. Mutta saatana ei voi viedä meiltä uskoa, vaikka tuleekin usein kiusaamaan.. Jeesus on sinun ja minun pelastaja. Ja joskus on täällä ajassa tilanteita, joissa tuntuu, että kiusataan valtavasti. Tietenkin Saatana tulee sinua heikoimmillasi ollessasi kiusaamaan, kun se muutenkin kiusaa. Mutta Kristus on meidän taistelija. Hänen varjossakin on niin väkevä voima, ettemme sitä masennuksissamme aina ymmärrä. Vasta jälkeenpäin sen yleensä ymmärtää. Hän on meidän toivomme, kun masennus kuristaa sinusta hiljaa hengitystä pois. Kun tuntuu, että sinun omanarvontuntosi imetään sinusta ja sinua painetaan alas. Niin Herra on luonasi, kun näet meren pohjan, etkä ole lähelläkään sitä, että kävelisit Jeesuksen vierellä veden pinnalla. Vaan olet sen veden pohjassa, josta Jeesus tulee sinut kyllä nostamaan. Hän on kaikkialla. Myös siellä syvyyksissä, jossa sinä saatat olla.  Siellä syvyyksien pohjassa on toivo. Toivo paremmasta huomisesta. Olen huomannut, että joskus syvyyksien tarkoitus on se, että opimme rukoilemaan. Joskus oikein anomaan. Masennus ja muut vaikeat sairaudet opettavat myös nöyryyttä, mutta myös, uskomatonta kyllä, vahvistaa sinua. Kun olet vaikkapa masentunut uudestaan ja uudestaan, sinä kyllä olet varmasti oppinut, mitkä asiat ovat merkityksellisiä asioita elämässä. Mihin kannattaa panostaa elämässäsi.

 Toivon, että sinullekin se on kirkastunut. Kristukseen meidän on panostettava. Annettava Hänelle koko elämämme ja annettava Hänelle johtajuus. Hänen johdatuksessa on hyvä olla, vaikkakin välillä se tarkoittaisi täällä ajassa sitä, että Hänen kirkkaus häikii ja lepäämme mieluummin silmät kiinni Hänen sylissään tai nojaamme Hänen selkäänsä Hänen varjossaan. Herra kuulee huokaukset ja näkee jokaisen kyyneleen. Hänen sylinsä on täällä armon ajassa aina avoinna. Ja se on täyteys, jota jokainen ihminen kaipaa. Muuten sisällämme on tyhjyys, mutta Jeesuksessa olemme ehjät. ❤️🙏



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti