Uskovaisetkin keinuvat

Yritin tässä taannoin kirjoittaa valosta ja varjoista. Se oli jokseenkin haastavaa. Minulla kun ei ole sellaista opillista taitoa kertoa asioita.  Kun joskus saamme varjossa levon, joskus taas se imee meidät kuiviin. Ja voin kuvitella, että myös Jeesuksella oli varjo kun hän seisoi oikeassa kohdassa aurinkoon suhden. Eli moni asia on kovin värikäskin, mutta osa taas täysin mustavalkoista. Jumala on luonut kaikki sateenkaaren värit, kaikki kukkien ja luonnon kaikki monitahoiset värit ja niiden sävyt. Ja siihen vielä lisäksi se Raamatullinen tosiasia, että Tuntemattomat ovat Herran tiet. 

No miten tämä liittyy keinuun? No yhtä vaikea on kirjoittaa, miksi jotkut paranevat ja jotkut eivät.

Tämän blogin ylläpitäjä elää, ainakin vielä keinussa, jossa ei aina ole niin kiva elää. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on monelle vanhemmalle ihmiselle varsinkin suuri tabu. Mutta uskon, että tabut ovat nostettava pöydälle, että niissä pääsee eteenpäin ja ne lakkaaavat olemasta tabuja. Pelko ja häpeä valehtelevat päivittäin, myös uskovaiselle.

Sairauden keinussa on välillä vaikea olla, mutta meillä Kristityillä on toivo paremmasta jo täällä ajassa. Meillä on parantaja, Jeesus. Ei pitäisi olla hullua, ainakaan uskovaisten näkökulmasta, että Jeesus varmasti yhä parantaa. Ja yhä meille tapahtuu myös uskomme mukaan. Mutta yhtäkään asiaa ei voi tarkastella mustavalkoisesti ja irti kaikesta muusta, mitä Raamattu sanoo. Jeesus itse opetti Isän tahdosta ja rukouksesta: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin Taivaassakin". Joskus Jumala käyttää sairauttakin tarkoituksiinsa. Tälläkin keinulla, minkä minä jo luulin olevan remissiossa, tulikin yllättäen eteen raskaammat päivät. Ja uskon sen silti olevan Jumalan tahto. Muuten hän olisi parantanut minut, kun kerran uskoin niin. Toki uskon yhä, että Herra parantaa minut kyllä heti, jos näkee sen ajankohtaiseksi. 

Masennusjakso ns psykoosin jälkeen kesti kolmisen päivää. Lääkärikin sanoi, ettei ole oikein keinoja enää minua auttaa. Ja jo hetken ajattelin, että kärsitään sitten. Mutta kuuntelin puheen, jossa puhuttiin hengistä ja totesin, että nyt pitää rukoilla. Jeesus paransi minulta sydämen tuskat ja vapautti minut Hänen yhteyteensä. Miksi siis ei rukous auttaisi. Tapasimme ystäväni kanssa. Ystäväni rukous puolestani auttoi paljon. Heräsi vahva, hyvin vahva toivo ja ilo. Kotona sitten illalla olin vielä rukoilemassa ja vielä vähän kuin ohimennen pyysin vaikka jo aiheesta oli rukoiltu " Auta myös minua, kun tämä masennus vie minulta paikoin voiman uskoakin. Ja se tulee uskon esteeksi. Sillä koen, että näin tämä ei voi jatkua". Ja samassa tuli sydämeeni varmuus ja ilo. Suuri riemu ja helpotus. Seuraavana aamuna sain herätä hyvillä mielin. Varmasti se, että olen käynyt 2017 asti terapiassa ja hyvä lääkitys auttavat. Mutta kyllä kolmen päivän masennusjakso, jota ei jaksoksi edes voida sanoa, siitä kunnia menee Kuninkaallemme Jeesukselle 🥰🙏

Kiukuttelin muutaman päivän Herralle, että eikö tää sairaus oisi voinut jo lähteä. Vaikka samalla iloitsin masennusjakson jäädessä lyhyeksi. Mutta aika pian Herra puhutteli yhdessä tilaisuudessa lempeästi: "Huomaatko lapseni, meillä on yhä työtä." Ja voi sitä riemua, kun tajusin, että minun, suomeksi sanottuna paskalla sairaudella, on ihan tosissaan tarkoitus. Kärsimykseni ei ole turhaa nyt eikä koskaan. Minulla vain oli tietynlainen kuva siitä, miltä tulevaisuuteni näyttää. Herran haltuun siis tämäkin. Hän parantaa minut kokonaan, jos se palvelee Häntä paremmin. Mutta ei ole sattumaa, että Herra tekee minusta tällaisen tietyn linjansa taistelijan. Kun on maanpäälisistä helveteistä selvinnyt vuosi toisensa jälkeen ilman valoa ja vielä työelämän, raksan ja lasten hoidon ym keskellä, ei vaan suostu häpeämään. Ja kun tiedän tasan tarkkaan, että Jumala on tämän koettelemuksen minulle antanut, jotta tuntisin ilonkin niin, että moni voi vain tylsyydessään haaveilla siitä. Niin on tämä minulle siunauskin.  Ja häpeääkö Jumala minua? Varmasti syntiä tehdessäni tai ajatellessani Hänelle häpeäksi olen, mutta sairauttani Herra ei tietenkään häpeä. Joten en suostu minäkään häpeämään, vaikka moni tuntuu sitä toivovan tai niin olettavan. 

Loppuun laitan vielä tämän kohdan Raamatusta. Paikka ei kerro meille sitä, että lankesiko Jeesuksen varjo naisen ylle, eikä sillä tässä kohdassa ole mitään merkitystä. Mutta näitä pohtiessa tuli tajuntaan, että siellä saattoi tupsu olla varjossa.  Ja se jotenkin kosketti sydäntäni ❤️😭 🤷‍♀️.  Mutta tämä kohta herättää myös kaipuun. Miten ihana olisikaan, kun Jeesus jo tulisi kirkkaudessaan ja mitään pahaa tarkoittavia varjoja ei enää olisi ja kaikki olisi täysin täydellistä🙏🥰❤️.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 9:20-22 FB92

[20] Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. [21] Hän näet ajatteli: »Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.» [22] Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: »Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.» Siitä hetkestä nainen oli terve. 

Jeesus on tie, totuus ja elämä.

 Truth sounds like  hate to those

Who hate the truth. 

Laitan muutaman lainauksen taas Pinterestistä. Nämä ovat kovin puhuttelevia pätkiä. En ole näitä aikoinaan etsinyt, vaan näitä alkoi yhtäkkiä ilmestyä minulle ja nyt tuntuu, että ei muuta tulekaan kuin näitä 🤷‍♀️🥰🙏❤️.

Olen ollut vuosia ateisti. Vihannut Kristittyjä ja Jeesusta, Totuutta. Eli tiedän kyllä paljon siitä, mitä tuo yllä oleva tekstinpätkä pitää sisällään. Kunnes silmäni avattiin näkemään uudella tavalla. Halleluja! 

Täällä ajassa on paljon eksytystä. Ennen kaikkea opillista eksytystä. Ja ne eksytykset on vaatetettu niin kauniiksi, että harva näkee sen eksytykseksi, harhaopiksi. En minä nähnyt ainakaan. Ja Raamattua ei voinut edes avata, kun tuntui, että se on liian tuomitseva ja rakkaudeton.   

 Jesus died  for you

Knowing you might not never

 Love Him back.

That is True love. 

Kunnes pääsi nykysuomen harhaopeista monella tavalla eroon. Pilkka ja jopa viha siitä seuraa, mutta Raamatun pystyy avaamaan uudella tavalla ja se on pääasia. Innokkaana ja nälkäisenä, lohdullisena. 

Dont say God is silent  

When your Bible is closed.

Jumala puhuttelee meitä, vaikka Raamattu olisi kiinnikin. Mutta kokemukseni on ja uskon monen olevan kanssani samaa mieltä, että jossain vaiheessa yhteys Jumalaan katkeaa tai heikkenee, jos ei uskova koskaan avaa Raamattua. Monet henget toivovat, että Raamattusi pysyy kiinni ja ainut ylistyskin, mitä soitat on maailmalle. Silloin eksytyksen on helppo tulla luoksesi. Ei kannata aliarvioida pahan voimaa, kuten minä tein. Pahuuden voimat ovat toki kukistettu Jeesuksessa, mutta meidän on taisteltava täällä ajassa näitä henkivaltoja vastaan. Miten tunnistat pahan, jos Raamattusi on kiinni? Erehtymätöntä paimenta ei olekaan, paitsi ylipaimen itse, johon me kaikki Kristityt turvaamme ja jota me odotamme saapuvaksi. Kauaa siihen ei mene. Ja me käärmeeseen langenneet naiset ja miehet, meillä on pian koittava vapaus. ❤️🙏🥰 

Jumalan ajoitus

Olen vähän lueskellut Raamattua ja kuunnellut ylistystä ja saarnoja you tubesta. Kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Olen myös levännyt ja ommellut. Sekä tehty kesälomareissu. 

Worship while you wait 🩷 

Tänä aamuna olin jotenkin kovin lannistunut tai väsynyt. Kuinka kauan meidän pitänee odottaa, että Herra tulee? Mietin jo onko kyseessä masennusjakso, mutta ei minua masenna. Minua ahdistaa välillä yleisesti ottaen synti ja pahuuden eri ilmentymät. 

Kun on rukoillut ja heittänyt asioita isommille hartioille, voi sen jälkeen ylistää. Välillä ylistämiseenkin väsyy, niin sitten olen kuunnellut rauhallisia virsiä. Esikoislestadiolaisuudesta tuttuja tietenkin. Niissä on sitä jotain. Muistuu mieleeni nuoruus. Nuoriso lauloi täysin palkein, kun ihmiset hyvästelivät saarnaajat. Niissä hetkissä on yhteisöllisyyttä ja suurta kauneutta. Jos pysähdymme kuuntelemaan virsien sanoja, niin ne ovat aika väkeviä useinkin. Ja niistäkin moni toimivat kuin rukouksena. Väkevänä rukouksena. Minulla usein onkin niin, että alkaa laulattamaan eri tilanteissa. Sitten kun paljon olen kotona, kuuntelen täysin palkein virsiä ja ylistysmusiikkia vuorotellen. Se on kai minun tapani taistella pahaa vastaan, rukoilun ja Raamatun luennan lisäksi. Ja toki myös ilo Herrassa aiheuttaa halun ylistää.

What matters most 

Is what God thinks of you.

Välillä mietin, miksi ihmeessä kirjoitan blogiani. Myönnän julkisesti olevani kahdella tapaa hullu ja teksteissäni myönnän myös vajavaisuuteni uskovana ihmisenä. Ei mitään täydellisyydentavoittelua ainakaan. 

Kun kuulen pettyneitä ihmisiä, tiedän, että tällaisena vajavaisena ja sairaanakin voin palvella Herraa. Moni sanoo: en parantunut, vaikka puolestani on rukoiltu ja rukoiltu. Aina Jumala ei paranna jotain sairautta. Ja välillä se tuntuu jopa epäreilullekin uskovaisen mielestä, mutta Jumalamme ei ole epäreilu. Hänen tiensä ovat tuntemattomat.  Ja joskus taas rukousvastauksen saamiseen menee aikaa. 

Vuosia sitten puolestani rukoiltiin. Menetin niihin aikoihin uskoni. Silti nyt uskoon tullessani näin näkyä ja kirjoitin sitä ylös. Poistin kirjoitukseni siinä näyn tiimellyksessä. Siinä oli niin sellaista tietoa, mitä ei minun kuulunut varmastikaan tietää, mutta näky annettiin varmistukseksi uskoon tulon hetkellä. Taivas on totta ja minäkin sillä tiellä. Halleluja!

Mutta nyt tänään tajusin erään seikan näystäni. Ensi riveillä luki,  että sain näyn vuosia sitten tehdyn rukouksen vuoksi. Alanko kyseenalaistamaan Herraa? Että näin kauan kesti rukousvastauksen saaminen? Ei voi pitää paikkaansa..?

Olen tätä kovasti pohtinut. Ja tajusin ajoituksen olevan välillä jotain ihan muuta, kuin me oletamme/toivomme. Toivomme, että rukoilen ja heti ryminällä alkaa tapahtua. Olen ainakin kovin malttamaton välillä odottamaan rukousvastausta. Toivon, että sinun kohdalla olisi toisin ❤️🤷‍♀️🙏. Minun kohdallani vanha uskoni piti kuolettaa, sillä kumarsin enemmän ihmisiä kuin Jumalaa. Se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Toki toisia pitää kunnioittaa, mutta vain Jumalaa kumartaa. Joskus Jumala toimii ryminällä. Kuten minun rintakehän poltteenikin. Tänään tuntuu, että olen yläkropasta täysin leikissä. Tekisi mieli taas mennä tarkistamaan kuume, etten tahtomattani tartuta kenellekkään tätä. Mutta sitähän paha tahtoisi. Ettei kukaan muu ihminen saisi poltetta, jonka Jumala aiheuttaa. Eli kuumemittari pysyy kaapissa ja iloitsen. Ylistän, vaikka onkin myös haasteitakin elämässä. Kaikki on kuitenkin hyvissä käsissä. Parempia käsiä ei löydy mistään. Kaikkivaltiaan kämmenellä on hyvä olla. Ja luottamus Häneen palkitaan kyllä, tavalla tai toisella, ajallaan. Ja voi sitä riemua, kun aika on oikea ja usein käy vielä niin, että rukousvastaus on jotain vielä parempaa, kuin osasimme odottaa. Jumalan suunnitelma on usein paljon parempi, kuin meidän koskaan. Onneksi Tuntemattomat ovat Herran tiet  🙏❤️.

Epälyksistä sananen.

Joskus me ihmiset unohdetaan, että vaikka meille on annettu voimaksi ja suhteen ylläpitämiseksi rukous ja yhteys Jumalaan, pelkästään meidän uskomme varassa rukousvastaukset eivät ole. Minä olen siitä todiste. Epäilin sydämeni parantumista ja mittailin kuumetta. Parantuminen ei lakannut. Päinvastoin. Polte sydämessäni vain yltyi. Jos jotain Herra on nähnyt tulevaksi, sitä ei kyllä horjuta mikään, ei edes epäilykset tai ihmettelyt. Ajattele, eikö se ole lohdullista? Meidän ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella, sillä meille jos on suotu jotain armolahjojakin, niin ne on lahjaa ja Jumalamme ne on antanut yhteiseksi hyväksi. 

Rescuelammas on sairaalareissun jälkeen pelännyt yhä jossain määrin erilaisia asioita.  Eilen sitten päätin kuunnella vanhoja Esikoisten saarnatallenteita. Yllätyin, että suuri määrä pelkoa kaikkosi. En osaa kuvata sanaa oikein kunnolla Kristillisessä mielessä. Saa vinkata, jos tulee mieleen jotain 🥰🙏 Terapeutti sanoisi, että se maadoitti minua. Kun palasin alkuun, juurilleni, löysin kaipaamani rauhan. Pelkästään minun uskoni varassa ei ole taistelu pahaa vastaan. Jeesus hoitaa kaiken taistelun meidän puolesta. Ja sen joskus ihminen unohtaa. Tai ainakin minä hetkeksi unohdin, mitä on olla relax ja armon varassa. Toki myös se, että lyhyessä ajassa minulle tapahtui paljon asioita hengellisessä mielessä, niin siinä meni vähän jo paniikkiinkin. Kun olemme kuitenkin uskovatkin vain ihmisiä ja monesti astian makua puheissamme, niin totuuden löytäminen kaiken ehkä uudenkin keskellä saattaa hetken kestää.

Meillä jokaisella on yksilöllinen polku Jeesuksen luo, sillä olemmehan Luojamme ihmeitä. Taivaan lahjoja toisillemme ja yksilöitä. Mutta Elämän Lähde meillä on yhteinen kaikilla yksilöillä ja lammaslaumoilla. Jeesus Kristus. Ja meille on annettu lupa mölliä armon meressä. Varsinkin silloin, jos olemme taistelun uuvuttamia, tekee hyvää olla ja levätä armon meren parantavassa vaikutuksessa. Koen, että viime viikkojen tiimellyksessä on vähän välillä tahtonut unohtua, että relax vaan. Kaikki on hallinnassa Herralla, vaikka mulla ei välttämättä olekaan. 

You can worry about it,

Or you can pray about it. 

One does nothing, 

The other does everything.

Moni teistä on näköjään instan perusteella kiinnostuneet myös minun sairaudestani. Mitä minun kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle kuuluukaan. No uni on alkanut tulla luonnollisestikin. Ja oon vähennellyt lääkkeitä pikkuhiljaa. Lyhyessä ajassa paino on noussut yhden lääkkeen vuoksi. Tämä oli tiedossa, mutta mahamakkarat ei oo niin kamalaa kuin valvoa monta yötä unettomana. Aluksi ilo Herrassa valvotti, sitten sairaalassa pahan pelko ja taistelu pahaa vastaan. Aika näyttää tuleeko minulle masennusjaksoa ensi kevättalvella tai vielä lähiaikoina. Jotenkin tiedän, että vihdoin minulla on Jeesus Valona siellä mahdollisessa rotkossakin. Elän toivossa ja rukoilen, ettei koko rotkoa tulisi. Vaikka se on minua auttanutkin elämässä. On hyvä saada perspektiiviä elämään. Millä on oikeasti merkitystä elämässä ja mistä taas ei kannata ottaa lainkaan stressiä. Kummasti masennuksien myötä olen saanut sisällytettyä elämääni paljon iloa tuottavia asioita. Koti saa olla välillä vähän huiskin haiskin.  Kutsukaamme sitä hallituksi luovaksi kaaokseksi ❤️😅.

Paljon iloa ja valoa päiviinne. Jumalan Rauhaa ihanat 🙏❤️. Palailen taas joku päivä kirjoittelun pariin. Kivasti olette laittaneet yksityisviestiä instan kautta, kiitos ❤️. 

Kartta väärinpäin

Kirjoitan tänään vähän kartasta, joka saattaa olla jollakin väärinpäin.

Näin näyn marraskuussa, kun tulin takaisin uskoon. Kartassa oli alareunassa lähtöpiste, monta polkua kohti päämäärää eli kartan yläpuolella olevaa Taivasta kohti kulki polkuja. Minunkin polku löytyi siitä kartasta, mutta se mitä matkan varrella lähtöpisteestä Taivaaseen tapahtuu, ei enää muistunut näyn jälkeen mieleeni.

Mutta usein Kartta on väärinpäin, Taivas olisi muka täällä ajassa ja tyhjyys ja alkupiste löytyisi periltä. Jumala ei ole silotellut tietämme täysin kuopattomaksi tai kivettömäksi täällä ajassa, mutta Taivaassa, joka on siis kartan yläreunassa, ei alareunassa, siellä odottaa Luvattu Maa, Taivas. 

Jää siis lohdutettuna, jos huomaat kartan olevan käsissäsi väärinpäin, sinullekin on Jeesuksen armo kuuluva. "Anovalle annetaan". Itsellä se tapahtui vasta kun omat voimat loppuivat. Mitenkähän sinulla? ❤️🙏

Pelosta eroon

 Joskus tapahtuu paljon lyhyessä ajassa. Ja on tilanteita ollut, joissa ei ole täysin oma itsensä. Käärmeen aiheuttama pelko jossain vaiheessa kaiversi sydämeeni syvää kuilua. Päästyäni pahimmasta pelosta eroon ylistämällä ja sitten myöhemmin yhteisrukouksen myötä...Puolestani siis rukoiltiin ja minua alkoi hieman pyörryttää. Sen jälkeen pelko on asteittain vähentynyt. Mitään ei tapahdu ilman, että Jumala on nähnyt sen jo edeltä. Siksi siis vihdoin minäkin pääsen keventämään pelon lastia harteiltani. "Pidä minusta kiinni, kunnes kasvosi nään". 

God saw it, too.

Leave it in His hands. 

Monesti jäljeenpäin tietää, missä meninkään vikaan. Tässä hiljan henkivaltojen taistossa pelasin pari maalia vihollisellekin, mutta onneksi Jeesus minussa voimistui taistossa ja voitti ottelun. Onneksi saamme köllötellä armon meressä. Loputtomassa anteeksiannossa.. Se on meidän lohtumme matkassa. Jeesus ja apu, on lähempänä kuin uskommekaan. Toki on tärkeää pyytää myös anteeksi erheitään. Sillä on joskus suurikin merkitys. Erehtyminen opettaa vähintään nöyryyttä. Mutta anteeksipyyntö kuuluu itse Totuuden palveluksessa oleville ns. työkaluna. Näin mikään ei tule uskon esteeksi. Olemme matkalla täällä laumassa, meidän kuuluisi kohdella vihollisiammekin Rakkaudella.  Ja Jeesuksella on kaikki Isänsä antama voima se toteuttaa ja Hän todella sanoi ristillä sanat "Se on täytetty" ja noiden sanojen turviin on tänänäänkin lupa jäädä, ja ihan jokaisena hetkenä, hyvä jäädä.❤️🥰🙏. 

Onko usko tyhmyyttä tai hulluutta?

Sometimes faith will

 make you look stupid;

 until  it starts to rain. 

- Noah

Uskon, että jokainen Kristitty on kokenut jossain määrin yllä olevan todeksi. Kun uskot ylipäätään Jeesukseen, neitseestä syntyneeseen Jumalan poikaan. Se jo on hullutus monelle. Ja kuinka moni onkaan uskonsa vuoksi joutunut vainotuksi. Jeesus ei jätä ketään kylmäksi, tavalla tai toisella koskettaa jokaista ihmistä.

I believe God is good,

Even when life is not.

Ihmeitä tapahtuu vain niille, jotka uskovat ihmeisiin. Onneksi meillä on Jumala, joka välillä tuo vastoinkäymisiäkin eteemme. Ei niistä kannata uskovaisenakaan lannistua, vaan ottaa ne Herran antamina oppitunteina. Meistä ei todellakaan tule täydellisiä ihmisiä, vaikka pyhittäisimmekin elämämme Jumalalle. Mutta meillä on Täydellinen Rakkaus, Anteeksianto ja Armo aseenamme pahaa vastaan. Ja Jeesus, Voittaja, ei tule koskaan häviämään pahalle. Sillä Hän on kaikki menneet ja tulevat taistelut pahaa vastaan voittanut. Halleluja ❤️🙏.

Kotona mietiskeltyä

 Sain herätä kotona uuteen päivään. 

Mikä ilo ja onni.

Olo on paljon väsyneempi, kuin eilen. 

Mietin miksi..

Itse veikkaan, että kehoni on käynyt ylikierroksilla pitkään ja nyt vihdoin se on saanut levätä rauhassa. Vailla pelkoa.

Pelko on jotenkin asunut minussa. 

Tuntunut myös, että nyt tapahtuu paljon ja voimallisia asioita, enkä pysy perässä.

Kerron nyt hieman taas lisää elämästäni Jeesuksen omana.

Rakas ihminen kehotti minua usein, että lue Raamattua. Ja rukoile ennen Raaamatun lukua. 

Minä en silti avannut Raamattua, sillä se tuntui vaikealle ymmärtää. Enkä tiennyt, mistä aloittaa. 

Muistelin aiempia asioita elämässäni. Unia, merkkejä, näkyjä ja ajattelin niiden pohjalta, että rukoilen ja jätän Herralle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli tein kuten rakas ihminen kehotti. 

Rukoilin muutamalla sanalla ja pyysin Herraa avaamaan Raamatun sanan, minkä nyt avaan. Avasin ns. Summanmutikassa (Jumalalla ei ole summanmutikassa, mutta itsestä se tuntui silloin siltä) ja avautui Hesekiel 34. Katsoin Raamatun yläreunaa ja ajattelin, voi vitsi, tein tän väärin. Ois pitänyt avata Raamattu Uudesta Testamentista, että se on ymmärrettävämpää. Ajattelin, että no luen nyt silti muutaman rivin. 

Se kohta kuvasi minulle Esikoislestadiolaisten hajaannusta. Ja tajusin, että olin jo taas jälleen yksin jäädessäni liusumassa kohti maailmaa. 

Uskoani en voi menettää, ajattelen ja päätin mennä uudenlaiseen seurakuntaan, missä ehkäpä minä saan juodakseni ja syödäkseni minun sydämeni kaipaamaa Elävää Jeesusta. Sillä Jumala oli minut löytänyt ja kaitsenut minua. Nyt tarvitsin lauman suojaa.

Menin itselleni vieraaseen seurakuntaan ja puolestani rukoiltiin sekä minut siunattiin. Ja vain itkin. Haavat auki sydämessäni. Tuntui, että kaikki haavat, mitkä jo luulin parantuneen olivat yhä auki ja ei ruven rupea missään. Tunsin lämpimän aallon menevän kehoni läpi. Se ei kestänyt kauaa ja aluksi oletin sen olevan vain toiveajattelua. 

Siitä lähti prosessi. Minun yläkroppani oli kuin tulessa, mutta varpaat jäässä. Mittailin kuumetta, ei ollut todellakaan. Kunnes yhtäkkiä tajusin päässeeni antamaan niin monelle anteeksi, että minun sydäemssäni ei ollut kaunaa tai sellaista auringon peittävää vihaa. Jopa hajaannusta toteuttaneille pääsin antamaan anteeksi. Sen luulin olevan mahdotonta. Mutta Herra vahvisti minut nostamaan tabuja pöydälle ja käsitellä niitä.

Tuntui kun Jumala olisi puhutellut minua. Epäilin sitäkin.  Hän tuntui sanovan, että ei ole ihme, että tuntuu kuumalle, hoidan haavojasi. 

Olenko ihan seonnut ajattelen . 

Voiko Jumala toimia näin?

Seurakunnassa ei epäilty. Kiitettiin Jeesusta, että parantaa sydäntäni. 

Heidän vahva uskonsa auttoi minuakin luottamaan hyvään Jeesukseen, joka yhä elää. Kun Jeesus parantaa, se ei sillä tavalla sattunut, kuin oletin. Sitä ennen olin käynyt about 10v terapiassa ja se oli varmasti sairauteni kannalta tärkeää. Että opin tunnistamaan sairauden ja hengellisyyden. Mutta tyhjyyttä sydämessä ja tarkoituksetonta elämää terapia ei kyennyt korjaamaan. Siihen pystyi vain Jeesus.

Kuitenkin monet tapahtumat veivät siis jälleen yöuneni. Olin niin onnellinen Jeesuksen avusta, että uni ei tullut ja jossain määrin sekosin täysin viimeistään sairaalassa. Sairauteni kenties alkoi pahentua ja se otti valtaa kehossani. Loppujen lopuksi pelkäsin yhä Jumalaa ja ennen kaikkea ihan jokaista ihmistä. Oli vain oma mieheni ja isäni, joita en pelännyt. 

Nyt kun olen tässä hetkessä muistelen ystävää, jonka näin edellispäivänä ja rukoili puolestani. Että en pelkäisi. Ettei pelon valheet kiemurtelisi sydämeeni. Koen, että tuolla rukouksella oli suuri merkitys. Näen nyt, että pelko on ollut pitkään vallassa ja minun on vaikea välillä erottaa Rakkautta. Mutta Jumala ei silti ole hylännyt minua. Yhä Hän kannattelee minua uuteen päivään ja on poistanut paljon sydämestäni sellaista, mitä en ennen edes älynnyt olevan Rakkaudettomuutta tai vihaa. Ottaa näemmä aikansa, että rescuelammas pystyy olemaan Rauhanrakentaja, kuten Kristityt ovat. Tuntuu, että vuosia on taistellut pahaa vastaan omilla voimillaan ateistina. On vaikea ymmärtää, että meillä on ihan tosissaan Taistelija joka taistelee meidän puolestamme ja antaa meille kaiken, mitä me tarvitsemme. Emme ole yksin.

Tarviiko Jumala näyttelijän?

 Heippa jälleen. 

Kirjoitan lyhyesti tänään. Hetken päästä mies tulee hakemaan minut kotiin yhdeksi yöksi. Viime yönä sain hyvin nukuttua ja se tuntuu hyvälle kehossa ja mielessä. Aurinko paistaa ikkunasta sisälle ja on rauhallinen olo. Tänään näen lasteni ja mieheni lisäksi koiramme Mystin . On jo valtava ikävä. Enkä malta odottaa, millaisen hepulin hän saa, kun näkee minut. Uskon, ettei Hän pysy nahoissaan. Samaa se on uskonkin kanssa. Välillä kehoon oikein ns. humahtaa, mitä kulloinkin tarvitset. Se on todella ihana asia, että Jeesus ei jätä ketään kylmäksi. 🥰🙏❤️🌟🕊

People: 

She doesn't act like a Christian.

God: 

I don't need actors.

Joskus on tuntunut, että koiramme hepulit vieraiden tullessa pitäisi jotenkin saada pois. No nyt kun odotan hänen näkemistään, tulee ihana ilo juurikin ajatella, miten onnellinen hän tulee olemaan. Vihdoin äippä tulee kotiin käymään. Voi että, mikä ilohepuli siellä odottaakaan minua ja olen odotettu. Ja sitä iloa ei pysty opettamaan koiralle. Pois ehkä voi kouluttaa, mutta enää en toivo sitä koirallemme. Tuo innokas touhutuinen ei iloaan peittele. Niin on Jumalankin kanssa. Hän tulee avosylin vastaan, kun tuhlaajapoika/tyttö tulee kotiin. Ja Hän myös lupaa etsiä eksyneet lampaat ja myös kaitsea heitä (Hesekiel 34).  Ja voin kertoa, kun tämän tajusin, menin hetkeksi kyllä  ilosta raiteiltaankin ihan. Onni Jeesuksessa on se, mitä jokainen ihminen tarvitsee. Ilman Häntä me olemme tyhjät ja vailla tarkoitusta. Hän on meidän täyteys ja totuus. Joten kiitos Herralle tästä päivästä. Näen perheeni ja se on ihaninta, mitä voin maanpäällä kuvitella. Luvassa ainakin Rakkautta, Iloa, Rauhaa ja kenties monta erää Rummicubia. Halleluja! 

Rauhan Ruhtinaan sylissä

Jälleen kirjoitan tekstiä täältä sairaalasta. Tänään tulee odotettu vieras käymään ja huomenna aamulla kotikokeiluun yöksi. En malta odottaa rakkaitani ja kotia sekä vierasta.

 

Let the Lord fight your battles.

He hasn't lost one yet.   

Jos minun taisteluni tällä hetkellä olisi pelkkä natiseva sairaalan sänky , se olisi minun kohdallani Jumalan kanssa helppo taisto. Mutta meillä Jeesuksen omilla on taistelu henkivaltoja, harhaoppeja ym vastaan. Voin sanoa, että monesti olen myös pelästynyt Jumalan voimallisuutta. Se on joskus hämmentävää. Mitä tässä tilanteessa oikein tapahtui. Eniten on pelästynyt, jos paha saa ns. palkkansa. Näinkö voimakas Jumala meillä on ! Mutta joskus minä olen pelästynyt myös iloisia Rakkaudellisia Jumalan tekoja. Onko todella niin pelottavaa tajuta, että Jeesus yhä elää ja parantaa kehoa ja sydämiä Pyhän Hengen kautta. Herra näkee jokaisen ihmisen sydämen ja haluaisi päästä parantamaan haavat. Ja monesti me ihmiset emme näe sitä, minkä Herra on jo aloittanut, vaan jälkeenpäin saatamme pystyä sanomaan, milloin Herra alkoi kussakin vaikuttamaan. 

If God puts a Goliath in front of you, He must believe there's a David inside of you.

Monesti olen elämässäni ollut ihmeissäni, miten asiat menivät niin hienosti. Palaset loksahtivat paikoilleen helposti. Ja joskus taas miettinyt, miten ihmeessä näin iso taistelu on laitettu minun taisteltavaksi. Kun Jeesus tuli uudestaan elämääni, oletin kaiken sujuvan kuin vettä vain. Mutta Jumalalla on aikataulunsa ja ihminen on yllättävän usein heikko. Näen johdatuksen taakse, luotan tulevaan, vaikka välillä rescuelammas pelkääkin. Silti saan minä ja saat sinä, joka luet tätä, luottaa Jumalan kaikkivoipaisuuteen ja Rakkauteen. 

Kirje Efesolaisille 6:12

Emmehän me taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita  ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. 

Joskus Jumala lähettää apujoukkoja taistelemaan kanssasi, sillä ei Hän jätä nääntynyttä yksin. Ja Hän näkee kaikissa omissaan Davidin kivineen. Vaikka meidän ei tule heittää ensimmäistä kiveä toista ihmistä kohtaan, niin Jumala pystyy sanallaan ja voimallaan tehdä suuria tekoja ja Hänellä taas on mielenkiintoiset tavat toimia. Yllättävätkin jopa! Vaikka välillä pelko kuristaa otteessaan. Saa ihminen luottaa, että kolmiyhteinen Jumalamme on tukenamme aina. Siksi siis vaikeankin yön jälkeen, taidan laittaa ylistysmusaa päälle ja nauttia aurinkoisesta päivästä. Huomenna kotiin käymään ja tänään ystävä piipahtaa ❤️🥰🙏

People will throw stones at you  .

Dont throw them back.

God collect them all and build an Empire of Heavens.

Jumala yhä taistelee meidän puolestamme. Me olemme vain välikäsiä. Ja me Kristityt, Jeesuksen omat, saamme iloiten tanssahdella Hänen Valossaan jo täällä ajassa. Vaikka olisimmekin välillä heikkoja. Silti. Meillä on omanamme Rauhan Ruhtinas ja Veri Ylkä, iloitkaamme siis Valon voitosta. Jos olet vielä vailla Jeesuksen omakohtaista tuntemista, ns. pelastusvarmuutta vailla, saat sinäkin kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää uskoa Jeesukseen sydämeesi. Hän on sydämemme tyhjyyden täyttäjä ja Raamattu lupaa: anovalle annetaan. 

Usko arjessa

Joskus uskovaisen matka ei ole helppoa.

Uskoa, että kaikkivoipa Jumala pitää meistä huolta. 

Ja joskus unohtuu, että synnin aiheuttaman häpeänkin saamme viedä Jumalan kasvojen eteen. Useimmiten häpeä aiheuttaa meissä pelon. Joskus kokemuksemme ovat tehneet meistä rescuelampaan. Ja saatamme olla yksin. Minulle vähän kävi niin, että olin ilman laumansuojaa. Ja kun oli nähnyt susia paimenen ja lampaan vaatteissa, sitä pelkäsi kaikkia lampaita ja paimenia. Mutta kummasti Taivaan Isä hoitaa. Ja vaikka itselläkin tulevaisuus aika hämärän peitossa, Jumala kyllä hoitaa ❤️🙏.

 Faith means that you have

Peace even when you dont

Have all the answers.

Jossain määrin minulla on ollut aika haastava elämä sairauteni kanssa (sairastuin 2017), mutta myös muuten elämä on potkinut päähän ja lujaa. Ja välillä on ollut polun edessä enemmän varjoja kuin valoa. Mutta olen tajunnut jälkeenpäin, että ne varjot viipyy vain hetken. Kyllä Jumalalla on suunnitelma jokaisen lapsensa varalle. 

Talk to me before you overthink 

-God

Aika usein on tullut valvottua ja murehdittua asioita sen sijaan, että olisi rukoillut ja luottanut. Sellaisia me olemme välillä. Tämänkin asian saa viedä Jumalan eteen, varsinkin, jos se häiritsee elämää tai siitä on tullut tapa. Jumala todellakin haluaa meidän nukkuvan yömme hyvin. Me emme pärjää ilman unta. Eräs pastori kerran puhui saarnassaan uskosta jotenkin tähän suuntaan:  Usko on kuin kävelisi korkealla sillalla. Ja kun uskot, näet verkon, johon pudota. Mutta jos usko ja luottamus horjuu, et näe verkkoa. 

Minusta tuo oli hyvä vertaus. Kun arki vie mennessään ja kiirettäkin välillä on, saattaa jo ihan siksikin Raamattu ja usko jäädä jalkoihin. Ja joskus meitä potkitaan ja se tekee meistä varovaisen. Minulla, rescuelampaalla, on nykyään paljon läheisiä ihmisiä, jotka hoivaavat rukouksin ja teoin. Kun Jeesus paransi sydämeni rukouksen kautta, minä en tuntenut enää kipua sydämessäni. Ja kun kipu oli poissa, uskalsin jälleen luottaa. Luottaa Jumalaan, mutta myös ihmisiin. 

A Yes from God blesses you.

A No from God protects you.

And waiting on 

God prepares you.

Vaikka yhä minussa on rescuelammasta siinä määrin, että olen usein varautunut pettymään. Niin tahdon uskoa ja luottaa tulevaisuuteen. Tässä kohtaa siis on rukouksen paikka. Kun vielä tahdon, mutta en täysin usko. Onneksi en pelkää Jumalaa enää, mutta toisinaan pelkään ihmisiä. Onneksi sekin vähenemään päin. Ja vaikka tervettä onkin miettiä kunkin ihmisen tarkoitusperiä ja aikeita. Niin tarkoitan tällä luottamuksella sitä, että ne ketkä jo elämässäni ovat ja jotka välittävät, antaisin heille mahdollisuuden olla Jumalan Rakkauden välikäsinä. 

Palaillaan, Kipa

Rukousvastaukset

Olen huomannut, kun olen rukoillut enemmän kuin yleensä ja välttämättä aluksi itse uskomatta edes rukouksen voimaan, Jumala on vastannut rukouksiin. Meidän uskon määrällä ei ole onneksi aina vaikutusta rukoukseen. Kristityn elämässä ei ole tuuria, kuten eräs uskonveli muistutti hiljan. Olemme johdatuksessa. Ja laitan nyt tähän muutaman lainauksen Pinterestistä, jotka ovat mielestäni linjassa Raamatun kanssa. Saa korjata, jos tässä mennään ihan hakoteillä. Minulla ei ole suurta opillista taitoa vääntää ja kääntää asioita. Joten vähä niinku kokemukseni ja uskoni kautta kirjoittelen. 

When prayer becomes

 your habit,

Miracles become 

your lifestyle .

Helposti tuo lause kuulostaa omavanhurskaudelle joissakin piireissä. Mutta se on sama, ku hengellisissä tilaisuuksissa käyminen. Monesti siihen tulee sellainen ihana koukutus, että pakko päästä toistekin jne. Sama rukouksen kanssa. Kun pyytää Herralta voimia rukoukseen. Mulla ainakin kävi niin, että aloin huomata: tässä kohtaa olisi hyvä jutella itse Rakkauden, eli Jumalan kanssa. Sitähän rukous on parhaimmillaan. Ja noi ihmeet, rukousvastaukset, voivat olla kovin pieniä asioita tai valtavan mullistavia. Siksi laitankin tähän seuraavaksi toisen lainaamani lausahduksen:

Sometimes

I just look up, 

Smile and say

"I KNOW THAT 

WAS YOU, GOD!

THANKS 🩷🧡"

Minulla olisi ollut tähän vielä toinenkin lausahdus, mutta olin näemmä poistanut sen vahingossa. Siinä sanottiin kutakuinkin sitä, että joskus rukousvastaus on sellainen, että vain sinä ymmärrät sen vastaukseksi rukoukseesi. Ja se onkin ihana asia, kun se vahvistaa sun yksilöllistä suhdetta Jumalaan ja lisää rakkauttasi Häntä kohtaan. Minulla ainakin on ollut valtava halu olla myös yksilö Jumalalle, vaikka lauman suojaa kaipaankin. 

Välillä meillä on niin vaikeita aikoja, että emme jaksa rukoilla lainkaan tai olemme sairaita ja kykenemättömiä rukoukseen. Tai Jumala vastaakin toisin kuin olisimme toivoneet. Se on sellasta, ehkä sitä voisi kuvailla sanoilla Kristityn elämää. Jumala kyllä ymmärtää, jos joskus harmittaa, pelottaa tai mitä vain. Kiukun, vihan ja jopa kateuden tehtävä on kertoa meille jotain. Osaamme ehkä rukoilla asian puolesta tai toimia oikein. Ja saamme myös pyytää, jos esim viha meinaa jäädä asumaan, vaikka on jo tehnyt tehtävänsä, että Jumala tekisi asialle sen, mikä Hänen tahtonsa on. Jumala ei painosta eikä sillä tavalla repivällä tavalla toimi, mutta antaa koettelemuksia, joista  ehkäpä vasta jälkeenpäin voi varmuudella sanoa sen olleen silti Siunaus ja johdatusta. Jumala pystyy koettelemuksenkin kääntämään hyväksi.

Tässä viimeinen lainaus vapaasti suomennettuna:

Jumalan 4 vastausta rukouksiisi:

1. Kyllä

2. Ei

3. Ei vielä

4. Minulla on jotain parempaa mielessäni.

Varmasti vastauksia on enemmänkin. Sillä tuntemattomat ovat Herran tiet. Nuo 4 kohtaa antaa ajattelemisen aihetta, mutta myös varmuutta ja lohtua. Joskus Jumala on laittanut minut ainakin odottamaan. Joskus olen luullut jo matkan kulun olevan ihan selvillä, mutta Jumala onkin puuttunut asiaan. Ja aluksi on tuntunut, että ihan tyhmästi taas kävi...kunnes sitten pikkuhiljaa pääseekin näkemään asiat vaikkapa oppituntina. Oppitunnin ym jälkeen varsinkin olen huomannut, että Jumala laittanut odottamaan. Ja silloin itse on vielä epävarma reitistä. Omalle kohdalle olisin toivonut, että olisin vain rauhassa odottanut. Sillä nyt tiedän reittini osilta jo aika varmaksi. Tiedän ainakin, mitä tulevalta itse haluan ja se on todella paljon se. Kenties odottamisen aikana oli tarkoitus levätä tai pysähtyä havannoimaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt psykoosin jälkeen olen ainakin levännyt. Keho on kovin väsynyt, vaikka sydän Jeesuksen parantama onkin. 

 Onneksi meillä on matkanteossamme mukana kolmiyhteinen Jumala ja rukous. Olen viimeaikoina tajunnut, miten suuri merkitys on opilla kolmiyhteisestä Jumalasta. Palaillaan siihen sitten joskus kans. Mutta tässä vaiheessa tahdon toivottaa Siunausta ja Jumalan Rauhaa teille. Kiitos kun olette ja ihana, kun on matkaseuraa. ❤️🕊🌟🙏

Terkuin Kipa

Rukous.

 

Olen löytänyt ihania iskulauseita ja Raamatun kohtia Pinterestistä. Ja ajattelin aina silloin tällöin jakaa niitä tänne pikkuiseen blogiini. Olen ollut viikon psykoosissa ja olen tärissyt ja pelännyt kaikkia ja kaikkea. Ja siksi aloitan tällä iskulauseella: 

Always pray for others Who can't 

pray for themselves,

becouse others prayed for you

When you couldn't.

Always on suuri sana. Siihen ei kannata liikaa takertua. Aina me emme pysty syystä tai toisesta edes huokaista ylös Jumalan puoleen. Mutta tämä on valtavan kiitoksen aihe tällä hetkellä itselleni, että on ollut läheisiä ihmisiä, jotka ovat muistaneet rukouksin.

Kun vuosia minulla on ollut vääränlainen lääkitys ja lopulta ihan totaaliromahdin. Ja en ollut todellakaan kunnossa, minua kannatettiin rukouksin. Olen myös saanut tuntea itselle näin, että Jeesuksen parantaessa haavoja, se ei tee sillä tavalla kipeää. Se on jännää, vähän epäuskottavankin kuuloista. Toivon, että sairaalassa hoitohenkilökunta saisi sairauteni kuriin. Ja ihan tiedän ja luotan, että yhä minun puolestani rukoillaan. Miten kaunista on yhteys Jumalaan. Saa läheisetkin heittää huolensa minusta isoille hartioille ja minä kanssa saan tehdä heidän puolestaan samoin. Kantavat kovaa huolta aina välillä puolestani, vaikka Jumalan hyvyyteen ja kaikkivoipaisuuteen luottavatkin. 

Rukouksessa on niin suuri voima, että sitä ei kannata aliarvioida. Mutta kuitenkin muistaen sen, että huokaus ja kyyneleet, nekin rakas Isämme huomaa. Mitään ei jää Häneltä huomaamatta ❤️🙏🕊. Eli itkiessäni Isän puoleen pelkoni, sain minäkin rauhaa. Ja vain ylistyslaulut ja virret toivat tyyneyttä sydämeen. Mutta on myös Isälle ilo nähdä lapsensa ristivän kätensä ja lausuvan muutaman sanan tai vaikka vähän pidemmänkin rukouksen. Kaiken kuitenkin aiheuttaa Jumala meissä. Halu rukoilla on useimmiten uskovalla, Sitä halua saa viedä Jumalan eteen ja luottaa Hänen antavan sen mitä juuri sinä tarvitset. Itselle on tullut tavaksi jutella Hänelle rukouksen äänettä tai kuiskaten. Toisella se on ääneen rukoilua, mitä kullekin Jumala suo ja mikä ihmisen luonteenmukaistakin on. Varmasti peruskauraa tämä minun kirjoitukseni, mutta minusta on mukava välillä vähän kirjoitella ja onneksi teillä on lupa skipata, jos on tylsää mölinää nämä minun sanani. Halusin vain muistuttaa, rukous on suora yhteys Jumalaan ja Hän kyllä vastaa. Veljeni sanoja lainaan tähän loppuun. "Ei, on myös vastaus." 

Rakkaudella, Kipa.