torstai 3. heinäkuuta 2025

Kotona mietiskeltyä



 Sain herätä kotona uuteen päivään. 

Mikä ilo ja onni.

Olo on paljon väsyneempi, kuin eilen. 
Mietin miksi..

Itse veikkaan, että kehoni on käynyt ylikierroksilla pitkään ja nyt vihdoin se on saanut levätä rauhassa. Vailla pelkoa.

Pelko on jotenkin asunut minussa. 
Tuntunut myös, että nyt tapahtuu paljon ja voimallisia asioita, enkä pysy perässä.






Kerron nyt hieman taas lisää elämästäni Jeesuksen omana.

Rakas ihminen kehotti minua usein, että lue Raamattua. Ja rukoile ennen Raaamatun lukua. 
Minä en silti avannut Raamattua, sillä se tuntui vaikealle ymmärtää. Enkä tiennyt, mistä aloittaa. 

Muistelin aiempia asioita elämässäni. Unia, merkkejä, näkyjä ja ajattelin niiden pohjalta, että rukoilen ja jätän Herralle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli tein kuten rakas ihminen kehotti. 

Rukoilin muutamalla sanalla ja pyysin Herraa avaamaan Raamatun sanan, minkä nyt avaan. Avasin ns. Summanmutikassa (Jumalalla ei ole summanmutikassa, mutta itsestä se tuntui silloin siltä) ja avautui Hesekiel 34. Katsoin Raamatun yläreunaa ja ajattelin, voi vitsi, tein tän väärin. Ois pitänyt avata Raamattu Uudesta Testamentista, että se on ymmärrettävämpää. Ajattelin, että no luen nyt silti muutaman rivin. 


Se kohta kuvasi minulle Esikoislestadiolaisten hajaannusta. Ja tajusin, että olin jo taas jälleen yksin jäädessäni liusumassa kohti maailmaa. 

Uskoani en voi menettää, ajattelen ja päätin mennä uudenlaiseen seurakuntaan, missä ehkäpä minä saan juodakseni ja syödäkseni minun sydämeni kaipaamaa Elävää Jeesusta. Sillä Jumala oli minut löytänyt ja kaitsenut minua. Nyt tarvitsin lauman suojaa.

Menin itselleni vieraaseen seurakuntaan ja puolestani rukoiltiin sekä minut siunattiin. Ja vain itkin. Haavat auki sydämessäni. Tuntui, että kaikki haavat, mitkä jo luulin parantuneen olivat yhä auki ja ei ruven rupea missään. Tunsin lämpimän aallon menevän kehoni läpi. Se ei kestänyt kauaa ja aluksi oletin sen olevan vain toiveajattelua. 

Siitä lähti prosessi. Minun yläkroppani oli kuin tulessa, mutta varpaat jäässä. Mittailin kuumetta, ei ollut todellakaan. Kunnes yhtäkkiä tajusin päässeeni antamaan niin monelle anteeksi, että minun sydäemssäni ei ollut kaunaa tai sellaista auringon peittävää vihaa. Jopa hajaannusta toteuttaneille pääsin antamaan anteeksi. Sen luulin olevan mahdotonta. Mutta Herra vahvisti minut nostamaan tabuja pöydälle ja käsitellä niitä.

Tuntui kun Jumala olisi puhutellut minua. Epäilin sitäkin.  Hän tuntui sanovan, että ei ole ihme, että tuntuu kuumalle, hoidan haavojasi. 

Olenko ihan seonnut ajattelen . 

Voiko Jumala toimia näin?

Seurakunnassa ei epäilty. Kiitettiin Jeesusta, että parantaa sydäntäni. 
Heidän vahva uskonsa auttoi minuakin luottamaan hyvään Jeesukseen, joka yhä elää. Kun Jeesus parantaa, se ei sillä tavalla sattunut, kuin oletin. Sitä ennen olin käynyt about 10v terapiassa ja se oli varmasti sairauteni kannalta tärkeää. Että opin tunnistamaan sairauden ja hengellisyyden. Mutta tyhjyyttä sydämessä ja tarkoituksetonta elämää terapia ei kyennyt korjaamaan. Siihen pystyi vain Jeesus.

Kuitenkin monet tapahtumat veivät siis jälleen yöuneni. Olin niin onnellinen Jeesuksen avusta, että uni ei tullut ja jossain määrin sekosin täysin viimeistään sairaalassa. Sairauteni kenties alkoi pahentua ja se otti valtaa kehossani. Loppujen lopuksi pelkäsin yhä Jumalaa ja ennen kaikkea ihan jokaista ihmistä. Oli vain oma mieheni ja isäni, joita en pelännyt. 

Nyt kun olen tässä hetkessä. Minun on ikävä sitä seurakuntaa, jonka kautta Jeesus paransi sydämeni. Toki muistelen lämmöllä muitakin seurakuntia, missä olen ollut. Mutta niissä en ole kokenut mitään tämän kaltaista ja haluaisin oppia lisää heidän tavastaan elää ja olla Kristitty. 

Muistelen ystävää, jonka näin edellispäivänä ja rukoili puolestani. Että en pelkäisi. Ettei pelon valheet kiemurtelisi sydämeeni. Koen, että tuolla rukouksella oli suuri merkitys. Näen nyt, että pelko on ollut pitkään vallassa ja minun on vaikea välillä erottaa Rakkautta. Mutta Jumala ei silti ole hylännyt minua. Yhä Hän kannattelee minua uuteen päivään ja on poistanut paljon sydämestäni sellaista, mitä en ennen edes älynnyt olevan Rakkaudettomuutta tai vihaa. Ottaa näemmä aikansa, että rescuelammas pystyy olemaan Rauhanrakentaja. Tuntuu, että vuosia on taistellut pahaa vastaan omilla voimillaan. On vaikea ymmärtää, että meillä on ihan tosissaan Taistelija joka taistelee meidän puolestamme ja antaa meille kaiken, mitä me tarvitsemme. Emme ole yksin.



tiistai 1. heinäkuuta 2025

Tarviiko Jumala näyttelijän?

 Heippa jälleen. 

Kirjoitan lyhyesti tänään. Hetken päästä mies tulee hakemaan minut kotiin yhdeksi yöksi. Viime yönä sain hyvin nukuttua ja se tuntuu hyvälle kehossa ja mielessä. Aurinko paistaa ikkunasta sisälle ja on rauhallinen olo. Tänään näen lasteni ja mieheni lisäksi koiramme Mystin . On jo valtava ikävä. Enkä malta odottaa, millaisen hepulin hän saa, kun näkee minut. Uskon, ettei Hän pysy nahoissaan. Samaa se on uskonkin kanssa. Välillä kehoon oikein ns. humahtaa, mitä kulloinkin tarvitset. Se on todella ihana asia, että Jeesus ei jätä ketään kylmäksi. 🥰🙏❤️🌟🕊


People: 

She doesn't act like a Christian.

God: 

I don't need actors.


Joskus on tuntunut, että koiramme hepulit vieraiden tullessa pitäisi jotenkin saada pois. No nyt kun odotan hänen näkemistään, tulee ihana ilo juurikin ajatella, miten onnellinen hän tulee olemaan. Vihdoin äippä tulee kotiin käymään. Voi että, mikä ilohepuli siellä odottaakaan minua ja olen odotettu. Ja sitä iloa ei pysty opettamaan koiralle. Pois ehkä voi kouluttaa, mutta enää en toivo sitä koirallemme. Tuo innokas touhutuinen einiloaan peittele. Niin on Jumalankin kanssa. Hän tulee avosylin vastaan, kun tuhlaajapoika/tyttö tulee kotiin. Ja Hän myös lupaa etsiä eksyneet lampaat ja myös kaitsea heitä (Hesekiel 34).  Ja voin kertoa, kun tämän tajusin, menin hetkeksi kyllä  ilosta raiteiltaankin ihan. Onni Jeesuksessa on se, mitä jokainen ihminen tarvitsee. Ilman Häntä me olemme tyhjät ja vailla tarkoitusta. Hän on meidän täyteys ja totuus. Joten kiitos Herralle tästä päivästä. Näen perheeni ja se on ihaninta, mitä voin maanpäällä kuvitella. Luvassa ainakin Rakkautta, Iloa, Rauhaa ja kenties monta erää Rummicubia. Halleluja! 





Rauhan Ruhtinaan sylissä

Jälleen kirjoitan tekstiä täältä sairaalasta. Tänään tulee odotettu vieras käymään ja huomenna aamulla kotikokeiluun yöksi. En malta odottaa rakkaitani ja kotia sekä vierasta.

 

Let the Lord fight your battles.
He hasn't lost one yet.   


Jos minun taisteluni tällä hetkellä olisi pelkkä natiseva sairaalan sänky , se olisi minun kohdallani Jumalan kanssa helppo taisto. Mutta meillä Jeesuksen omilla on taistelu henkivaltoja, harhaoppeja ym vastaan. Voin sanoa, että monesti olen myös pelästynyt Jumalan voimallisuutta. Se on joskus hämmentävää. Mitä tässä tilanteessa oikein tapahtui. Eniten on pelästynyt, jos paha saa ns. palkkansa. Näinkö voimakas Jumala meillä on ! Mutta joskus minä olen pelästynyt myös iloisia Rakkaudellisia Jumalan tekoja. Onko todella niin pelottavaa tajuta, että Jeesus yhä elää ja parantaa kehoa ja sydämiä Pyhän Hengen kautta. Herra näkee jokaisen ihmisen sydämen ja haluaisi päästä parantamaan haavat. Ja monesti me ihmiset emme näe sitä, minkä Herra on jo aloittanut, vaan jälkeenpäin saatamme pystyä sanomaan, milloin Herra alkoi kussakin vaikuttamaan. 


If God puts a Goliath in front of you, He must believe there's a David inside of you.


Monesti olen elämässäni ollut ihmeissäni, miten asiat menivät niin hienosti. Palaset loksahtivat paikoilleen helposti. Ja joskus taas miettinyt, miten ihmeessä näin iso taistelu on laitettu minun taisteltavaksi. Kun Jeesus tuli uudestaan elämääni, oletin kaiken sujuvan kuin vettä vain. Mutta Jumalalla on aikataulunsa ja ihminen on yllättävän usein heikko. Näen johdatuksen taakse, luotan tulevaan, vaikka välillä rescuelammas pelkääkin. Silti saan minä ja saat sinä, joka luet tätä, luottaa Jumalan kaikkivoipaisuuteen ja Rakkauteen. 

Kirje Efesolaisille 6:12
Emmehän me taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita  ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. 


Joskus Jumala lähettää apujoukkoja taistelemaan kanssasi, sillä ei Hän jätä nääntynyttä yksin. Ja Hän näkee kaikissa omissaan Davidin kivineen. Vaikka meidän ei tule heittää ensimmäistä kiveä toista ihmistä kohtaan, niin Jumala pystyy sanallaan ja voimallaan tehdä suuria tekoja ja Hänellä taas on mielenkiintoiset tavat toimia. Yllättävätkin jopa! Vaikka välillä pelko kuristaa otteessaan. Saa ihminen luottaa, että kolmiyhteinen Jumalamme on tukenamme aina. Siksi siis vaikeankin yön jälkeen, taidan laittaa ylistysmusaa päälle ja nauttia aurinkoisesta päivästä. Huomenna kotiin käymään ja tänään ystävä piipahtaa ❤️🥰🙏


People will throw stones at you  .
Dont throw them back.
God collect them all and build an Empire of Heavens.


Jumala yhä taistelee meidän puolestamme. Me olemme vain välikäsiä. Ja me Kristityt, Jeesuksen omat, saamme iloiten tanssahdella Hänen Valossaan jo täällä ajassa. Vaikka olisimmekin välillä heikkoja. Silti. Meillä on omanamme Rauhan Ruhtinas ja Veri Ylkä, iloitkaamme siis Valon voitosta. Jos olet vielä vailla Jeesuksen omakohtaista tuntemista, ns. pelastusvarmuutta vailla, saat sinäkin kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää uskoa Jeesukseen sydämeesi. Hän on sydämemme tyhjyyden täyttäjä ja Raamattu lupaa: anovalle annetaan. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

Usko arjessa

Joskus uskovaisen matka ei ole helppoa.

Uskoa, että kaikkivoipa Jumala pitää meistä huolta. 

Ja joskus unohtuu, että synnin aiheuttaman häpeänkin saamme viedä Jumalan kasvojen eteen. Useimmiten häpeä aiheuttaa meissä pelon. Joskus kokemuksemme ovat tehneet meistä rescuelampaan. Ja saatamme olla yksin. Minulle vähän kävi niin, että olin ilman laumansuojaa. Ja kun oli nähnyt susia paimenen ja lampaan vaatteissa, sitä pelkäsi kaikkia lampaita ja paimenia. Mutta kummasti Taivaan Isä hoitaa. Ja vaikka itselläkin tulevaisuus aika hämärän peitossa, Jumala kyllä hoitaa ❤️🙏.


 Faith means that you have

Peace even when you dont

Have all the answers.


Jossain määrin minulla on ollut aika haastava elämä sairauteni kanssa (sairastuin 2017), mutta myös muuten elämä on potkinut päähän ja lujaa. Ja välillä on ollut polun edessä enemmän varjoja kuin valoa. Mutta olen tajunnut jälkeenpäin, että ne varjot viipyy vain hetken. Kyllä Jumalalla on suunnitelma jokaisen lapsensa varalle. 


Talk to me before you overthink 

-God




Aika usein on tullut valvottua ja murehdittua asioita sen sijaan, että olisi rukoillut ja luottanut. Sellaisia me olemme välillä. Tämänkin asian saa viedä Jumalan eteen, varsinkin, jos se häiritsee elämää tai siitä on tullut tapa. Jumala todellakin haluaa meidän nukkuvan yömme hyvin. Me emme pärjää ilman unta. Eräs pastori kerran puhui saarnassaan uskosta jotenkin tähän suuntaan:  Usko on kuin kävelisi korkealla sillalla. Ja kun uskot, näet verkon, johon pudota. Mutta jos usko ja luottamus horjuu, et näe verkkoa. 

Minusta tuo oli hyvä vertaus. Kun arki vie mennessään ja kiirettäkin välillä on, saattaa jo ihan siksikin Raamattu ja usko jäädä jalkoihin. Ja joskus meitä potkitaan ja se tekee meistä varovaisen. Minulla, rescuelampaalla, on nykyään paljon läheisiä ihmisiä, jotka hoivaavat rukouksin ja teoin. Kun Jeesus paransi sydämeni rukouksen kautta, minä en tuntenut enää kipua sydämessäni. Ja kun kipu oli poissa, uskalsin jälleen luottaa. Luottaa Jumalaan, mutta myös ihmisiin. 


A Yes from God blesses you.

A No from God protects you.

And waiting on 

God prepares you.



Vaikka yhä minussa on rescuelammasta siinä määrin, että olen usein varautunut pettymään. Niin tahdon uskoa ja luottaa tulevaisuuteen. Tässä kohtaa siis on rukouksen paikka. Kun vielä tahdon, mutta en täysin usko. Onneksi en pelkää Jumalaa enää, mutta toisinaan pelkään ihmisiä. Onneksi sekin vähenemään päin. Ja vaikka tervettä onkin miettiä kunkin ihmisen tarkoitusperiä ja aikeita. Niin tarkoitan tällä luottamuksella sitä, että ne ketkä jo elämässäni ovat ja jotka välittävät, antaisin heille mahdollisuuden olla Jumalan Rakkauden välikäsinä. 

Palaillaan, Kipa

lauantai 28. kesäkuuta 2025

Rukousvastaukset

Olen huomannut, kun olen rukoillut enemmän kuin yleensä ja välttämättä aluksi itse uskomatta edes rukouksen voimaan, Jumala on vastannut rukouksiin. Meidän uskon määrällä ei ole onneksi vaikutusta rukoukseen. Kristityn elämässä ei ole tuuria, kuten eräs uskonveli muistutti hiljan. Olemme johdatuksessa. Ja laitan nyt tähän muutaman lainauksen Pinterestistä, jotka ovat mielestäni linjassa Raamatun kanssa. Saa korjata, jos tässä mennään ihan hakoteillä. Minulla ei ole suurta opillista taitoa vääntää ja kääntää asioita. Joten vähä niinku kokemukseni ja uskoni kautta kirjoittelen. 




When prayer becomes

 your habit,

Miracles become 

your lifestyle .



Helposti tuo lause kuulostaa omavanhurskaudelle joissakin piireissä. Mutta se on sama, ku hengellisissä tilaisuuksissa käyminen. Monesti siihen tulee sellainen ihana koukutus, että pakko päästä toistekin jne. Sama rukouksen kanssa. Kun pyytää Herralta voimia rukoukseen. Mulla ainakin kävi niin, että aloin huomata: tässä kohtaa olisi hyvä jutella itse Rakkauden, eli Jumalan kanssa. Sitähän rukous on parhaimmillaan. Ja noi ihmeet, rukousvastaukset, voivat olla kovin pieniä asioita tai valtavan mullistavia. Siksi laitankin tähän seuraavaksi toisen lainaamani lausahduksen:



Sometimes

I just look up, 

Smile and say

"I KNOW THAT 

WAS YOU, GOD!

THANKS 🩷🧡"



Minulla olisi ollut tähän vielä toinenkin lausahdus, mutta olin näemmä poistanut sen vahingossa. Siinä sanottiin kutakuinkin sitä, että joskus rukousvastaus on sellainen, että vain sinä ymmärrät sen vastaukseksi rukoukseesi. Ja se onkin ihana asia, kun se vahvistaa sun yksilöllistä suhdetta Jumalaan ja lisää rakkauttasi Häntä kohtaan. Minulla ainakin on ollut valtava halu olla myös yksilö Jumalalle, vaikka lauman suojaa kaipaankin. 




Välillä meillä on niin vaikeita aikoja, että emme jaksa rukoilla lainkaan tai olemme sairaita ja kykenemättömiä rukoukseen. Tai Jumala vastaakin toisin kuin olisimme toivoneet. Se on sellasta, ehkä sitä voisi kuvailla sanoilla Kristityn elämää. Jumala kyllä ymmärtää, jos joskus harmittaa, pelottaa tai mitä vain. Kiukun, vihan ja jopa kateuden tehtävä on kertoa meille jotain. Osaamme ehkä rukoilla asian puolesta tai toimia oikein. Ja saamme myös pyytää, jos esim viha meinaa jäädä asumaan, vaikka on jo tehnyt tehtävänsä, että Jumala tekisi asialle sen, mikä Hänen tahtonsa on. Jumala ei painosta eikä sillä tavalla repivällä tavalla toimi, mutta antaa koettelemuksia, joista  ehkäpä vasta jälkeenpäin voi varmuudella sanoa sen olleen silti Siunaus ja johdatusta. Jumala pystyy koettelemuksenkin kääntämään hyväksi.

Tässä viimeinen lainaus vapaasti suomennettuna:

Jumalan 4 vastausta rukouksiisi:

1. Kyllä

2. Ei

3. Ei vielä

4. Minulla on jotain parempaa mielessäni.


Varmasti vastauksia on enemmänkin. Sillä tuntemattomat ovat Herran tiet. Nuo 4 kohtaa antaa ajattelemisen aihetta, mutta myös varmuutta ja lohtua. Joskus Jumala on laittanut minut ainakin odottamaan. Joskus olen luullut jo matkan kulun olevan ihan selvillä, mutta Jumala onkin puuttunut asiaan. Ja aluksi on tuntunut, että ihan tyhmästi taas kävi...kunnes sitten pikkuhiljaa pääseekin näkemään asiat vaikkapa oppituntina. Oppitunnin ym jälkeen varsinkin olen huomannut, että Jumala laittanut odottamaan. Ja silloin itse on vielä epävarma reitistä. Omalle kohdalle olisin toivonut, että olisin vain rauhassa odottanut. Sillä nyt tiedän reittini osilta jo aika varmaksi. Tiedän ainakin, mitä tulevalta itse haluan ja se on todella paljon se. Kenties odottamisen aikana oli tarkoitus levätä tai pysähtyä havannoimaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt psykoosin jälkeen olen ainakin levännyt. Keho on kovin väsynyt, vaikka sydän Jeesuksen parantama onkin. 

 Onneksi meillä on matkanteossamme mukana kolmiyhteinen Jumala ja rukous. Olen viimeaikoina tajunnut, miten suuri merkitys on opilla kolmiyhteisestä Jumalasta. Palaillaan siihen sitten joskus kans. Mutta tässä vaiheessa tahdon toivottaa Siunausta ja Jumalan Rauhaa teille. Kiitos kun olette ja ihana, kun on matkaseuraa. ❤️🕊🌟🙏


Terkuin Kipa



perjantai 27. kesäkuuta 2025

Rukous.

 


Olen löytänyt ihania iskulauseita ja Raamatun kohtia Pinterestistä. Ja ajattelin aina silloin tällöin jakaa niitä tänne pikkuiseen blogiini. Olen ollut viikon psykoosissa ja olen tärissyt ja pelännyt kaikkia ja kaikkea. Ja siksi aloitan tällä iskulauseella: 


Always pray for others Who can't 

pray for themselves,

becouse others prayed for you

When you couldn't.


Always on suuri sana. Siihen ei kannata liikaa takertua. Aina me emme pysty syystä tai toisesta edes huokaista ylös Jumalan puoleen. Mutta tämä on valtavan kiitoksen aihe tällä hetkellä itselleni, että on ollut läheisiä ihmisiä, jotka ovat muistaneet rukouksin.

Kun vuosia minulla on ollut vääränlainen lääkitys ja lopulta ihan totaaliromahdin. Ja en ollut todellakaan kunnossa, minua kannatettiin rukouksin. Olen myös saanut tuntea itselle näin, että Jeesuksen parantaessa haavoja, se ei tee sillä tavalla kipeää. Se on jännää, vähän epäuskottavankin kuuloista. Toivon, että sairaalassa hoitohenkilökunta saisi sairauteni kuriin. Ja ihan tiedän ja luotan, että yhä minun puolestani rukoillaan. Miten kaunista on yhteys Jumalaan. Saa läheisetkin heittää huolensa minusta isoille hartioille ja minä kanssa saan tehdä heidän puolestaan samoin. Kantavat kovaa huolta aina välillä puolestani, vaikka Jumalan hyvyyteen ja kaikkivoipaisuuteen luottavatkin. 


Rukouksessa on niin suuri voima, että sitä ei kannata aliarvioida. Mutta kuitenkin muistaen sen, että huokaus ja kyyneleet, nekin rakas Isämme huomaa. Mitään ei jää Häneltä huomaamatta ❤️🙏🕊. Eli itkiessäni Isän puoleen pelkoni, sain minäkin rauhaa. Ja vain ylistyslaulut ja virret toivat tyyneyttä sydämeen. Mutta on myös Isälle ilo nähdä lapsensa ristivän kätensä ja lausuvan muutaman sanan tai vaikka vähän pidemmänkin rukouksen. Kaiken kuitenkin aiheuttaa Jumala meissä. Halu rukoilla on useimmiten uskovalla, Sitä halua saa viedä Jumalan eteen ja luottaa Hänen antavan sen mitä juuri sinä tarvitset. Itselle on tullut tavaksi jutella Hänelle rukouksen äänettä tai kuiskaten. Toisella se on ääneen rukoilua, mitä kullekin Jumala suo ja mikä ihmisen luonteenmukaistakin on. Varmasti peruskauraa tämä minun kirjoitukseni, mutta minusta on mukava välillä vähän kirjoitella ja onneksi teillä on lupa skipata, jos on tylsää mölinää nämä minun sanani. Halusin vain muistuttaa, rukous on suora yhteys Jumalaan ja Hän kyllä vastaa. Veljeni sanoja lainaan tähän loppuun. "Ei, on myös vastaus." 

Rakkaudella, Kipa.




sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Lyhyesti matkastani.

 Moni varmasti välillä pohtinut

tämän pikkuisen blogin

tekstinkirjoittajan 

matkasta 

Rakkauden Taidemaalarin luokse.




Minä olen syntynyt uskovaiseen,

 ihanaan perheeseen. 

Olinkin vuosia uskovainen. 

Joskus oikein kiihkeä, 

varsin lakihenkinenkin. 

Kadotin monien mutkien 

ja syiden myötä uskoni. 




Minusta tuli ateisti vuosiksi.

Voi niitä pimeitä, 

yksinäisiä aikoja.

 Sitten minusta tulikin 

pikkuhiljaa agnostikko, 

joka inhosi silti syvästi Kristinuskoa.


Monien mutkien kautta, 

lyhyessä hetkessä,

olinkin yhtäkkiä 

uskovainen Kristitty. 

What!!!

Minä, uskontoja syvästi vihaava, 

tulin uskoon uudestaan!


Muistan ateistina kuulleeni usein korvissani Raamatusta Sanat 


" Saul, Saul, miksi vainoat minua?"


Ja ajattelin, että vitsit ois noloa, 

jos tulisin sittenkin takas uskoon. 



Onko se noloa?


Haluaisin reteän vastauksen. 

Mutta Totuus on:

Ihminen on heikko ja 

joskus vähä hävettääkin olla Kristitty,

No nyt kävikin näin..

sittenkin ja taas olenkin uskossa.

Erosin kuukausi pari sitten kirkosta

Ja nyt mä sittenkin uskon. 


Mutta eniten kaikesta. 


Se on asia, jota en enää ikinä, 

ikinä, 

tahdo menettää.

Jeesus.

Kaikkeni.


Ja onneksi se on myös asia,

jota kukaan, 

ihminen ainakaan,

 ei minulta voi ottaa pois.


Jos hetki silloin tällöin hävettää, 

Herra senkin jo edeltä nähnyt.


Usko, Toivo ja Rakkaus.


Armo.