Olen vähän lueskellut Raamattua ja kuunnellut ylistystä ja saarnoja you tubesta. Kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Olen myös levännyt ja ommellut. Sekä tehty kesälomareissu.
Tänä aamuna olin jotenkin kovin lannistunut tai väsynyt. Kuinka kauan meidän pitänee odottaa, että Herra tulee? Mietin jo onko kyseessä masennusjakso, mutta ei minua masenna. Minua ahdistaa välillä yleisesti ottaen synti ja pahuuden eri ilmentymät.
Kun on rukoillut ja heittänyt asioita isommille hartioille, voi sen jälkeen ylistää. Välillä ylistämiseenkin väsyy, niin sitten olen kuunnellut rauhallisia virsiä. Esikoislestadiolaisuudesta tuttuja tietenkin. Niissä on sitä jotain. Muistuu mieleeni nuoruus. Nuoriso lauloi täysin palkein, kun ihmiset hyvästelivät saarnaajat. Niissä hetkissä on yhteisöllisyyttä ja suurta kauneutta. Jos pysähdymme kuuntelemaan virsien sanoja, niin ne ovat aika väkeviä useinkin. Ja niistäkin moni toimivat kuin rukouksena. Väkevänä rukouksena. Minulla usein onkin niin, että alkaa laulattamaan eri tilanteissa. Sitten kun paljon olen kotona, kuuntelen täysin palkein virsiä ja ylistysmusiikkia vuorotellen. Se on kai minun tapani taistella pahaa vastaan, rukoilun ja Raamatun luennan lisäksi. Ja toki myös ilo Herrassa aiheuttaa halun ylistää.
What matters most
Is what God thinks of you.
Välillä mietin, miksi ihmeessä kirjoitan blogiani. Myönnän julkisesti olevani kahdella tapaa hullu ja teksteissäni myönnän myös vajavaisuuteni uskovana ihmisenä. Ei mitään täydellisyydentavoittelua ainakaan.
Kun kuulen pettyneitä ihmisiä, tiedän, että tällaisena vajavaisena ja sairaanakin voin palvella Herraa. Moni sanoo: en parantunut, vaikka puolestani on rukoiltu ja rukoiltu. Aina Jumala ei paranna jotain sairautta. Ja välillä se tuntuu jopa epäreilullekin uskovaisen mielestä, mutta Jumalamme ei ole epäreilu. Hänen tiensä ovat tuntemattomat. Ja joskus taas rukousvastauksen saamiseen menee aikaa.
Vuosia sitten puolestani rukoiltiin. Menetin niihin aikoihin uskoni. Silti nyt uskoon tullessani näin näkyä ja kirjoitin sitä ylös. Poistin kirjoitukseni siinä näyn tiimellyksessä. Siinä oli niin sellaista tietoa, mitä ei minun kuulunut varmastikaan tietää, mutta näky annettiin varmistukseksi uskoon tulon hetkellä. Taivas on totta ja minäkin sillä tiellä. Halleluja!
Mutta nyt tänään tajusin erään seikan näystäni. Ensi riveillä luki, että sain näyn vuosia sitten tehdyn rukouksen vuoksi. Alanko kyseenalaistamaan Herraa? Että näin kauan kesti rukousvastauksen saaminen? Ei voi pitää paikkaansa..?
Olen tätä kovasti pohtinut. Ja tajusin ajoituksen olevan välillä jotain ihan muuta, kuin me oletamme/toivomme. Toivomme, että rukoilen ja heti ryminällä alkaa tapahtua. Olen ainakin kovin malttamaton välillä odottamaan rukousvastausta. Toivon, että sinun kohdalla olisi toisin ❤️🤷♀️🙏. Minun kohdallani vanha uskoni piti kuolettaa, sillä kumarsin enemmän ihmisiä kuin Jumalaa. Se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Toki toisia pitää kunnioittaa, mutta vain Jumalaa kumartaa. Joskus Jumala toimii ryminällä. Kuten minun rintakehän poltteenikin. Tänään tuntuu, että olen yläkropasta täysin leikissä. Tekisi mieli taas mennä tarkistamaan kuume, etten tahtomattani tartuta kenellekkään tätä. Mutta sitähän paha tahtoisi. Ettei kukaan muu ihminen saisi poltetta, jonka Jumala aiheuttaa. Eli kuumemittari pysyy kaapissa ja iloitsen. Ylistän, vaikka onkin myös haasteitakin elämässä. Kaikki on kuitenkin hyvissä käsissä. Parempia käsiä ei löydy mistään. Kaikkivaltiaan kämmenellä on hyvä olla. Ja luottamus Häneen palkitaan kyllä, tavalla tai toisella, ajallaan. Ja voi sitä riemua, kun aika on oikea ja usein käy vielä niin, että rukousvastaus on jotain vielä parempaa, kuin osasimme odottaa. Jumalan suunnitelma on usein paljon parempi, kuin meidän koskaan. Onneksi Tuntemattomat ovat Herran tiet 🙏❤️.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti