Joskus me ihmiset unohdetaan, että vaikka meille on annettu voimaksi ja suhteen ylläpitämiseksi rukous ja yhteys Jumalaan, pelkästään meidän uskomme varassa rukousvastaukset eivät ole. Minä olen siitä todiste. Epäilin sydämeni parantumista ja mittailin kuumetta. Parantuminen ei lakannut. Päinvastoin. Polte sydämessäni vain yltyi. Jos jotain Herra on nähnyt tulevaksi, sitä ei kyllä horjuta mikään, ei edes epäilykset tai ihmettelyt. Ajattele, eikö se ole lohdullista? Meidän ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella, sillä meille jos on suotu jotain armolahjojakin, niin ne on lahjaa ja Jumalamme ne on antanut yhteiseksi hyväksi.
Rescuelammas on sairaalareissun jälkeen pelännyt yhä jossain määrin erilaisia asioita. Eilen sitten päätin kuunnella vanhoja Esikoisten saarnatallenteita. Yllätyin, että suuri määrä pelkoa kaikkosi. En osaa kuvata sanaa oikein kunnolla Kristillisessä mielessä. Saa vinkata, jos tulee mieleen jotain 🥰🙏 Terapeutti sanoisi, että se maadoitti minua. Kun palasin alkuun, juurilleni, löysin kaipaamani rauhan. Pelkästään minun uskoni varassa ei ole taistelu pahaa vastaan. Jeesus hoitaa kaiken taistelun meidän puolesta. Ja sen joskus ihminen unohtaa. Tai ainakin minä hetkeksi unohdin, mitä on olla relax ja armon varassa. Toki myös se, että lyhyessä ajassa minulle tapahtui paljon asioita hengellisessä mielessä, niin siinä meni vähän jo paniikkiinkin. Kun olemme kuitenkin uskovatkin vain ihmisiä ja monesti astian makua puheissamme, niin totuuden löytäminen kaiken ehkä uudenkin keskellä saattaa hetken kestää.
Meillä jokaisella on yksilöllinen polku Jeesuksen luo, sillä olemmehan Luojamme ihmeitä. Taivaan lahjoja toisillemme ja yksilöitä. Mutta Elämän Lähde meillä on yhteinen kaikilla yksilöillä ja lammaslaumoilla. Jeesus Kristus. Ja meille on annettu lupa mölliä armon meressä. Varsinkin silloin, jos olemme taistelun uuvuttamia, tekee hyvää olla ja levätä armon meren parantavassa vaikutuksessa. Koen, että viime viikkojen tiimellyksessä on vähän välillä tahtonut unohtua, että relax vaan. Kaikki on hallinnassa Herralla, vaikka mulla ei välttämättä olekaan.
You can worry about it,
Or you can pray about it.
One does nothing,
The other does everything.
Moni teistä on näköjään instan perusteella kiinnostuneet myös minun sairaudestani. Mitä minun kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle kuuluukaan. No uni on alkanut tulla luonnollisestikin. Ja oon vähennellyt lääkkeitä pikkuhiljaa. Lyhyessä ajassa paino on noussut yhden lääkkeen vuoksi. Tämä oli tiedossa, mutta mahamakkarat ei oo niin kamalaa kuin valvoa monta yötä unettomana. Aluksi ilo Herrassa valvotti, sitten sairaalassa pahan pelko ja taistelu pahaa vastaan. Aika näyttää tuleeko minulle masennusjaksoa ensi kevättalvella tai vielä lähiaikoina. Jotenkin tiedän, että vihdoin minulla on Valo siellä mahdollisessa rotkossakin. Elän toivossa ja rukoilen, ettei koko rotkoa tulisi. Vaikka se on minua auttanutkin elämässä. On hyvä saada perspektiiviä elämään. Millä on oikeasti merkitystä elämässä ja mistä taas ei kannata ottaa lainkaan stressiä. Kummasti masennuksien myötä olen saanut sisällytettyä elämääni paljon iloa tuottavia asioita. Koti saa olla välillä vähän huiskin haiskin. Kutsukaamme sitä hallituksi luovaksi kaaokseksi ❤️😅.
Paljon iloa ja valoa päiviinne. Jumalan Rauhaa ihanat 🙏❤️. Palailen taas joku päivä kirjoittelun pariin. Kivasti olette laittaneet yksityisviestiä instan kautta, kiitos ❤️.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti