sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Kohti häpeää

 Hei pitkästä aikaa. 


Pistin hetkeksi taas blogini yksityiseksi. Jostain hiipi häpeä tässä taannoin. Miten olenkaan ollut avoin ja kauhistus, kun teitä kävi päivittäin paljon täällä blogissa. Instassakin valtavia määriä..  isoja määriä, kun seuraajia muuten vähän... 

En onneksi hävennyt Jeesusta, vaan itseäni ja sairauttani sekä tekstejäni. Laitan näissä aina itseni alttiiksi myös pilkalle ja arvostelulle.

Vasta tänään syrjäytin häpeän ja luin tekstejäni. Oli koskettava lukea, mitä minulle milloinkin on tullut mielenpäälle. Mitä kaikkea olen kokenut ja mitä mulle ja ystävyyssuhteessani Jeesukseen on kuulunut milloinkin. Kirjoittaminen tänne blogiini on ollut tärkeää minulle ja näemmä monelle muullekin. Varmasti täällä käy väkeä, jotka haluavat vain naureskella minulle ja hetkeksi se alkoi vaivata minua valtavasti. Kai se on aika luonnollista. Mutta Jumalalle kiitos, että antoi minulle rohkeuden katsoa häpeää silmiin. Täällä kirjoittaa arkinen Kipa vaan ja se välillä pistää itsellänikin silmään. Ja välillä taasen tiedän, että on Herrallakin osansa blogini kirjoituksissa. Mutta teksteissäni olen pyrkinyt olemaan avoin. Avoin uskova ja vajavainen ihminen, joka on kaukana täydellisyydestä. Mutta joskus olen saanut kuulla, että tekstini ovat olleet rohkaisuna, ilona ja voimana jollekin. Ja sen saan luottaa, että se ei ole yksin minusta lähtöisin. 


Uskovien kesken on erilaisia kulttuureja. Jotkut ovat ottaneet minun avoimen keskustelun pröystäilynä tai jonain. Se on hämmentävää. Se ei ole ollut tarkoituksena ja Jumala sen tolan tietää ja se on pääasia. Jos koet ns. liian suurta kulttuurieroa minun tavassani uskoa ja sinun tavassasi uskoa, niin olet vapaa vaihtamaan sivustoa. Näissä teksteissäni on minun elämää ystävyyssuhteessa Jeesukseen ja joskus elämää sairauteni kanssa. 


Tänään eräs evankelista puhui siitä, että olemme Jumalan silmäteriä. Se oli kiva ja nostava puhe. Ja on aika ajoin ihana, että meitä muistutetaan siitä, miten meitä rakastetaan suuresti. Jos sulle ei ole kukaan sanonut tänään tai viime aikoina, että Jumala rakastaa sinua ja olet hänelle arvokas. Niin nyt oon sen sulle sanonut.  Ja Hän muuten halajaa saada sinun huomiosi. Oli se sitten sitä että vaan makaat hänen sylissään turvassa tai sitten taistelet Hänen kanssaan palavia nuolia vastaan. Niin joka tapauksessa Jeesus kaipaa sinua. Ja huomaa, että me ihmisetkin sitä kaipaamme. On vain niin paljon muuta kaikkea, ettemme aina tajua tai malta priorisoida aikaa Jeesukselle. Onneksi Hän on lähempänä kuin aina uskommekaan. 


“Herra on kaikessa oikeamielinen, hän on uskollinen kaikissa teoissaan. Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.”

Psalmit 145:17-18 FB92


 No mutta...Siunattua alkavaa viikkoa teille rakkaat ja muistakaa pitää huolta toisistanne. ❤️🙏